petanque.fi
    
In English
 ETUSIVU 
 LIITTO 
 TIEDOTUS 
 ALUEET 
 SEURAT 
 LAJI 
 ALLAKKA 
 FORUM 
 LINKKEJÄ 
 ©INFO 
 REKISTERI 
 PRINT 

Valiokunnan raportit

8.11.2004 | Valtakunnallinen juniorileiri Kuusankosken petankkihallilla 7.11.2004
Leiristä ilmoitettiin yleisenä kutsuna liiton jäsenkunnalle valmennusvaliokunnan internet-sivuilla. Postitse tapahtuvassa tiedottamisessa sattui sekaannus, jonka vuoksi seurat ja lisenssipelaajat jäivät ilman erillistä kutsua. Kutsu kuitenkin mitä ilmeisimmin tavoitti kaikki ne paikkakunnat joilla junioripelaajia on.

Osallistujat

Kuusitoista junioria kuudesta eri seurasta osallistui leiriin; Jenni Grön, Petanque Kouvola, Ville Punta, Mikko ja Tommi Talja, Mynämäen Petanque-seura, Kaisa ja Jukka-Pekka Kimari, Hanna ja Jenna Tyyskä, Henri Alanen, Droppi Petanque, Antti ja Jani Gren, Miro Karimäki, Tyrvää Petanque, Joel Anttonen ja Kenshi Kobe, PSC Järvenpää, Joel Järvinen ja Janne Haapio, Koski-Kuula.

Mitä tehtiin

Ohjelman mukaisesti leiriläisille valotettiin petankkia kansainvälisenä urheilumuotona, käytiin läpi jokaisen kohdalta heittotekniikan perusasioita ja yhteisesti petankin pelaamiseen joukkueena liittyviä asioita. Leirin lopuksi jokaisen juniorin kohdalta kartoitettiin ensisijaiset kehittämis- ja harjoittelukohteet ohjeiden kera. Junioreita ohjattiin havaitsemaan suoritukseen vaikuttavien tekijöiden merkitystä demonstraation avulla. Leirillä vallitsi hyvä henki ja juniorit jaksoivat keskittyä erinomaisesti koko pitkän päivän.

Lopuksi

Junioreita ohjaamaan saapuneet aikuiset osallistuivat toimintaan kiitettävällä tavalla. Pidän sitä erityisen suuressa arvossa ja näen sen mahdollisuutena tilanteeseen, jossa jokaisessa todellisessa petankki-seurassa on myös junioreita ja heitä ohjaavia henkilöitä. Tämä on edellytys junioritoiminnan kehittymiselle ja loppupelissä suomalaisen petankin kehittymiselle myös kansainvälisiin mittoihin aikanaan.

Junioreille ei riitä pari leiriä vuodessa ja SM-kilpailut, on tapahduttava enemmän. On oltava myös ympärivuotista toimintaa ja siksi kalenteri näyttää seurojen myötävaikutuksella alustavasti tältä:

11.12.04    Juniori + aikuinen duppeli, Pori
19.02.05    Duppeli, Mikkeli
26.02.05    Suomi-Ruotsi maaottelu, Helsinki
05.03.05    Juniorisarjan alueleirit Itä-Suomi/Mikkeli ja Länsi-Suomi/Pori
09.04.05    Duppeli + ammunta, Helsinki
15.05.05    Valtakunnallinen juniorileiri
11.06.05    Trippeli + ammunta, SM-sarjapaikkakunnalla
24.06.05 -  Kansainvälinen kilpailu, Sedan/Ranska
13.07.05 -  SM-kilpailut
22.07.05 -  MM-kilpailut
07.08.05    Duppeli, Vammala
20.08.05 -  PM-kilpailut
17.09.05    Ranking-finaali

Keskusteluissa on noussut esille tarve järjestää aloitteleville junioreille mahdollisuus pelata tasaväkisiä pelejä sm-kilpailuissa. Eräänä mahdollisuutena on esitetty juniorisarjan jakamista kahteen, varsinaiseen kilpasarjaan johon osallistuisivat ne pelaajat jotka kokevat taistelevansa mitaleista ja noviisien sarjaan ne pelaajat jotka haluavat mitellä taitojaan liiton valmentajan muodostamissa joukkueissa. Tämä on yksi ajatus, joka voi väliaikaisena ratkaisuna tuottaa lisää kokeilun kautta mukaan tulevia pelaajia ilman, että juniorisarjassa jaettaisiin kaksia tai useampia mitaleja, mitä taas ikäluokittain pelaaminen tarkoittaisi.

Seurojen miettiessä junioritoimintaansa ja mahdollisia kilpailuja, toivon minuun otettavan yhteyttä päällekkäisyyksien ja suuressa innostuksessa tapahtuvien sekaannusten välttämiseksi.

Arto Savolainen

30.9.2004 | Juniorien EM Luxemburg

Arto Savolaisen kuvitettu raportti (PDF 833 kt)

11.8.2004 | PM-kilpailut 2004 / Juniorit

Köge, Tanska

Joukkueet

Suomi 1-joukkueeseen valittiin Mynämäen Ville Punta, Mikko Talja ja Tommi Talja. Tämä joukkue olikin jo saanut kansainvälistä pelikokemusta kuuden maan kutsuturnauksesta ja kaikki pelaajat olivat osoittaneet pystyvänsä pelaamaan omalla tasollaan myös kv-kentällä.

Suomi 2-joukkueeseen valittiin Tampereen Iiro Panula, Järvenpään Joel Anttonen ja Mikkelin Jukka-Pekka Kimari joista viimeksi mainitulla oli ainoana suomalaisena aikaisempaa PM-kisakokemusta.

Mynämäen junioreilla oli jo aikaisempaa kokemusta myös yhdessä pelaamisesta, mutta toisella joukkueella sitä ei ollut. Aikataulusyistä poisjäänyt valmistautumisleiri oli valitettava asia, mutta onneksi molemmat joukkueet löysivät yhteisen sävelen vaivattomasti. Molemmat joukkueet valitsivat itse kapteeninsa ja saivat esittää itse oman pelijärjestyksensä, jotka valmentaja myös hyväksyi.

Kaikki junioripelaajat osallistuivat itse kilpailuun tarvittavalla latauksella loppuun saakka, jännittämistä ei ollut havaittavissa ja alati muuttunut tilanne (=turnaus on turnaus) jaksettiin kestää monia aikuisia paremmin.

Kenttä

Pelikenttää etsittiin taas kerran puutteellisin ohjein ja pimeässä tulopäivän iltana, ei löytynyt. Seuraavana päivänä löytyi ja karmea totuus paljastui. Kentät olivat ainoastaan mittojensa puolesta petankkiin soveltuvia, muutoin ei. Löysä ja paksu kerros soraa sulki pois tietynlaiset heitot ja jäljelle jäikin oikeastaan tarkkuusheitto. Juniorit oivalsivat tämän erittäin nopeasti ja tulivat kenttien kanssa sinuiksi (valitusta kentistä ei kuulunut koko kilpailun aikana = kenttä on tämä ja tässä pelataan).

Nuorille ominaiseen tapaan juniorit ratkaisivat kenttäongelman helpon tuntuisesti ja luonnollisella tavalla, pelataan sitten näillä heitoilla. Vaikka onnistunut ampuminen oli erityisen vaikeaa, he ampuivat silti silloin kun piti ja niin tekivät kyllä kaikkien muidenkin maiden juniorit. Toisin sanoen, juniorit pelasivat petankkia kentästä huolimatta omilla taidoillaan, HIENOA!

Vastustajat

Ruotsin parhaat osallistuivat samanaikaisesti pidettyyn monimaaotteluun, joten sieltä tulikin vastustajiksemme toiseksi parhaat. Naapurimaan taso on kova tässäkin sarjassa ja kyllä molemmat joukkueet olivat meitä parempia, ihan kiistatta. Kun tarkastellaan millä osa-alueella, niin on todettava joukkueiden olleen suoritukseltaan hyvin tasaisia, heikkoja lenkkejä ei ollut. Joukkueena pelaaminen on myöskin vielä toistaiseksi toisella tasolla kuin meillä ja samoin on teknisen osaamisen kanssa. Ruotsalaisilla on myös hieno ominaisuus pelata pelinsä loppuun saakka antamatta jännitteen ja vireen kadota, oli pelitilanne mikä tahansa.

Tanskalaiset olivat hekin jostain syystä jättäneet parhaat pelaajansa kotiin ja ainoastaan toinen joukkue muodostui kuuden maan turnaukseen osallistuneista. Molemmissa tanskalaisissa joukkueissa tekninen osaaminen oli heikompaa kuin ruotsalaisilla, mutta etenkin kolmanneksi tulleessa nuorempien joukkueessa oli mahtava yhtenäisyys ja voittamisen tahto joka kantoikin joukkuetta vaikeissa tilanteissa. Tämän kyseisen joukkueen meidän joukkueemme pystyi kuin pystyikin voittamaan 13-12. Tanskalaisten tekninen taito ei ole ruotsalaisten tasolla, mutta myös heillä on vahva yhdessä pelaamisen kyky.

Norjalaiset olivat mukana yhdellä meitä heikommalla joukkueella, joka kuitenkin jaksoi pelata pelinsä kunnialla loppuun saakka.

Vastustajista erikoismaininnan ansaitsevat ampujina pelanneet ruotsalaiset Jessica Johansson ja Niklas Andersson, joilla molemmilla oli ammuntatekniikka kohdallaan. Näistä pelaajista kuullaan vielä jos heidän urheilu-uransa jatkuu.

Omat pelit

Kuten edellä olevasta saattaa päätellä, oli Ruotsi meille liian kova pala vaikka pystyimme hyvään peliin heitä vastaan molemmilla joukkueilla. Tanska antoi meille paremmat voiton mahdollisuudet joista toinen käytettiinkin. Norja voitettiin molemmilla joukkueilla helpohkosti niin kuin pitikin. Asetuspeli kulki meidän molemmilla joukkueillamme melko hyvin kokonaisuutena, tosin ailahtelevaisuutta esiintyi ja muutamat ns. lisäpistepaikat jäivät käyttämättä. Ammuntapelissä esiintyi vastustajiin verrattaessa liian paljon epäonnistumisia, mutta toisaalta on kunnioitettava pelaajien rohkeutta ampua silloin kun pitikin, kentästä huolimatta.

Välipelaajille olikin sitten tarjolla oikeaa kuulasoppaa jonne piti sovitella omia kuuliaan sekaan. Ei mikään heittäjän unelma kääntää tilanne suuntaan tai toiseen niihin rykelmiin. Snadi matkaili irtonaisen soran ja ammunta-asetusten matkassa minne sattui, mutta eiköhän se tuuri mennyt melko tasan hyvän ja huonon kesken. Meidän joukkueemme pelasi pitkää ja lyhyttä matkaa kokolailla samoilla onnistumisilla, osattiin siis heittää tarkkuusheittoja eri pituuksille. On tärkeää mainita ettei kenttä kangistanut pelaajiamme, vaan rohkeutta korkeisiin kaariin löytyi kiitettävästi, vastustajat vaan onnistuivat niissä paremmin.

Lopuksi

Kokonaisuutena molemmat joukkueet toimivat hyvin, kaikki pelaajat pelasivat olosuhteista huolimatta juuri sitä peliä jota osaavat. Sijoittumisemme viidenneksi ja kuudenneksi on kilpailun tulos ja kertoo neljän joukkueen olleen meitä parempia, juuri näin se on ja olen erittäin iloinen junioreittemme kyvystä nähdä tämä tilanne juuri näin. Tilanne ei ole pysyvä ja vain tunnustamalla tosiasiat voi löytää ratkaisun avaimet työnteon ja oppimisen oveen, jonka takana on tavoiteltava makean voiton mansikkakakku. ETEENPÄIN!

Arto Savolainen

15.7.2004 | Matkaraportti maattelusta Viroa vastaan 29.5.2004

Maaotteluun lähdettiin jo perinteiseksi muodostuneella koostumuksella, joka käsitti kolme yleisen sarjan joukkuetta sekä yhden nais- ja juniorijoukkueen. Matkanjohtajana toimi liiton taloudenhoitaja Antti Kortela, joka samalla tuurasi Arto Savolaista juniorijoukkueen valmentajana. Hänen lisäkseen matkalla olivat myös naisten ja yleisen sarjan vastuuvalmentajat sekä tietysti mukaan valitut 15 pelaajaa. Matkaan lähdettiin aikaisin lauantaiaamuna Nordic Jet Linen ensimmäisellä vuorolla tarkoituksena pelata maaottelu ja palata vielä saman päivän viimeisellä vuorolla takaisin Helsinkiin. Reilun puolentoista tunnin laivamatkan jälkeen saavuimme Tallinnaan hyvissä ajoin ennen maaottelun alkua kello 11:00. Satamassa meidät vastaanotti Suomenkin kentiltä tuttu Veiko Proos, joka opasti meidät pelipaikalle Tabasaluun.

Maaottelu avattiin kuuntelemalla kummankin osapuolen yhteinen kansallislaulu kolmen torvensoittajan esittämänä ja pelit päästiin aloittamaan hyvin ajallaan. Kentät oli rakennettu siten, että pelialusta toisilla kentillä oli mielenkiintoinen kestopinnoite alla ja hieman hiekkaa ja kiviä päällä. Nämä olivatkin paikoitellen hyvin haastavia pelata. Toiset kentät olivat pehmeämmällä hiekkapohjalla eikä kiviäkään ollut paljoa, joten kentät poikkesivat selkeästi toisistaan. Kaikilla kentillä oli kuitenkin voimakas kaltevuus pituussuunnassa ja varsinkin kovilla kentillä alamäen suuntaan pelattaessa vaadittiin asetukselta herkkyyttä ja tekniikkaa.

Pelit aloitettiin pienen sateen ja suhteellisen kolean lämpötilan vallitessa. Tutuissa oloissa Suomen ryhmä ottikin ensimmäisen kierroksen jälkeen 3-2 johdon yleisen sarjan joukkueiden voittaessa pelinsä. Tosin Suomi III, jossa pelasivat Jarmo Heinonen, Marko Jakonen ja Henry Myyryläinen, oli pahoissa vaikeuksissa Viron naisjoukkuetta vastaan, mutta selvitti kuitenkin voiton kotiin 13-12 lukemin. Toisen kierroksen alkupuolella vesisade yltyi varsinaiseksi rankkasateeksi ja pelit jouduttiin keskeyttämään. Värjöteltyämme hetken aikaa telttakatoksen alla isäntämme päätyivät ratkaisuun pitää tässä vaiheessa alun perin kolmannen kierroksen jälkeen tarkoitettu ruokatauko. Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, sillä ruokailun jälkeen pääsimme jatkamaan pelejä miellyttävässä auringonpaisteessa. Tosin osa kentistä lainehti veden vallassa niin, että lisää kenttiä piti rakentaa kuivalle alueelle.

Toisen kierroksen peleissä ensimmäisellä kierroksella hyvin pelannut Suomi II, jossa pelasivat Mika Metsä-Eerola, Jussi Lehti ja Olli Sinnemaa, oli yllättävissä vaikeuksissa Viron junioreita vastaan jo ennen sateen aiheuttamaa taukoa eikä pystynyt kääntämään tauon jälkeenkään peliä edukseen häviten lopulta 13-5. Kun myös juniorijoukkueemme ja pitkän, tiukan 13-11 väännön jälkeen naisjoukkueemmekin hävisivät ottelunsa, tasoitti Viro maaottelun tilanteeksi kahden kierroksen jälkeen 6-6.

Kolmannesta kierroksesta alkaen pelit pelattiin aikapeleinä siten, että kullekin kierrokselle varattiin aikaa tunti. Kaikki pelit eivät kuitenkaan päässeet alkamaan ajallaan, kuten kävi mm. ykkösjoukkueellemme, joka odotti naisjoukkueemme edellisen kierroksen pelistä vastustajaa. Pelistä tulikin lyhyt mutta tiukka taisto, jossa joukkueessamme pelanneet Antti Riihikanto, Tuukka Ylönen ja Iivo Paaso taistelivat niukan mutta tärkeän 8-7 voiton. Heidän lisäkseen ainoastaan Suomi III onnistui voittamaan kierroksen pelinsä ja viime vuotiseen tapaan Viro siirtyi tässä vaiheessa 9-8 johtoon maaottelussa.

Kiperän tilanteen kääntäminen tulisi vaatimaan venymistä koko joukkueelta ja sitä juuri tapahtuikin neljännellä kierroksella. Juniorijoukkueemme Hanna Alkila, Jukka-Pekka Kimari ja Mikko Kamppuri ottivat ensimmäisen voittonsa Viron kolmosjoukkueesta tiukoin 9-8 lukemin. Samoin ensimmäisen voittonsa otti naisjoukkueemme Anu Uusio, Katri Ripatti ja Outi Raitasuo Viron juniorijoukkuetta vastaan. Kierros päättyi lopulta puhtaaseen 5-0 voittoon Suomelle, joten siirryimme 13-9 johtoon, mikä merkitsi sitä, että viimeisellä kierroksella tarvitsimme ainoastaan yhden otteluvoiton maaotteluvoiton varmistamiseksi. Tuon voiton viimeisellä kierroksella otti Suomi III helposti voittamalla Viro III:n 13-1. Kierroksen erioisuus oli kuitenkin Suomi I:n ja Viro I:n kohtaaminen, joka jouduttiin keskeyttämään tilanteessa 12-12, jotta ehtisimme ajoissa laivalle. Näin maaottelun lopputulokseksi saatiin 14-10 Suomen voitto.

Kokonaisuutena maaottelu noudatteli täsmälleen samaa kaavaa kuin edellisenäkin vuonna ratketen vasta kahden viimeisen kierroksen aikana. Ryhmämme esitys oli kokonaisuutena hyvä ja tuloskin vastasi odotuksia. Vastustajan ryhmästä esiin nousi erityisesti Viron juniorijoukkue, joka esitti ajoittain jopa parempaa peliä kuin heidän yleisen sarjan joukkueensa. Oman ryhmämme parhaasta esityksestä vastasi Suomi III, joka alkuvaikeuksia lukuunottamatta otti kaikista peleistä selvän voiton.

Veli-Matti Myllymäki

13.7.2004 | Junioreiden kuuden maan kutsuturnaus 10.07.2004 Malmö

SP-L sai kutsun Ruotsi-Suomi maaottelun yhteydessä osallistua kahdella joukkueella tähän turnaukseen. Valitettavasti liiton taloudellinen tilanne mahdollisti kuitenkin vain yhden joukkueen osallistumisen. Joukkueeseen valittiin Mynämäen Ville Punta, Mikko Talja ja Tommi Talja.

Matkaan lähdettiin Turusta puoliltapäivin ja perille joukkue saapui perjantai-iltana. Hotellin läheisyydessä pelaajat ottivat harjoitusluonteisesti mittaa Englannin joukkueesta. Ennakkotiedoistamme poiketen varsinainen kilpailupaikka olikin muutettu ja uuteen kisapaikkaan tehtiin tutustumismatka myöhään illalla yhdessä Ruotsin maajoukkuevalmentajan ja Saksan kisajoukkueen kanssa.

Mukaan oli ilmoittautunut kahdeksan joukkuetta seuraavasti; Ruotsi, Saksa ja Tanska kukin kahdella joukkueella ja Suomi sekä Englanti kumpikin yhdellä joukkueella. Pelit aloitettiin lauantaina klo 9.00 ja ne pelattiin kahdessa lohkossa. Suomen ensimmäiseksi vastustajaksi tuli Ruotsin kakkosjoukkue, joka asennoitui nuoriin pelaajiimme väärin. Tämä kostautui heille ja saimme helpohkon voiton 13-2. Seuraava vastustajamme Saksan ykkösjoukkue oli todellakin oikea ykkösjoukkue, jonka pelaajat ovat kaikki viimeistä vuottaan juniorisarjassa ja joilla on yhteisiä pelivuosia takanaan jo useampia. Peli kuitenkin alkoi tasaisesti ja saimme useita ns. lisäpistepaikkoja jotka kuitenkin jäivät tällä kertaa käyttämättä. Tappiollista lopputulosta 13-3 ei kannata ihmetellä. Alkulohkon viimeisen ottelun vastustaja oli muutaman tunnin kuluttua koko kilpailun voittava Tanskan ykkösjoukkue. Kuten Saksallakin, on tämäkin joukkue viimeistä vuottaan juniorisarjassa ja takana useita yhteisiä pelivuosia. Tanskan valmentajan kertoman mukaan joukkueen todellinen tavoite on voittaa Euroopan mestaruus tänä vuonna. Meillä oli tässäkin pelissä mahdollisuudet saada enemmän pisteitä kuin nyt saadut viisi, mutta ratkaisevissa paikoissa tuli epäonnistuneita suorituksia.

Alkulohkon kolmosena saimme mahdollisuuden viidenteen sijaan, mutta vastaan asettunut nuorista pelaajista koostunut Tanskan kakkosjoukkue oli innokkaampi voittamaan ja onnistui kuin onnistuikin ratkaisemaan pelin edukseen meidän hyvästä alustamme huolimatta.

Suomen nuoret kansainvälisten kilpailujen ensikertalaiset pelasivat parhaansa mukaan ja selviytyivät kisan kuudenneksi. Ei ole aivan helppoa selviytyä tällaisesta urakasta ensikertalaisena, kun takana on kova SMkisaviikko, raskas matkustuspäivä ja koko kilpailun ajan kolea ja todella tuulinen sää. Kokemus ja tuntuma kansainväliseen tasoon saatiin. Meillä on mahdollisuus parantaa!

Kilpailun loppuottelussa kohtasivat Tanskan ja Saksan ykkösjoukkueet. Peli alkoi tasaisissa merkeissä kunnes Saksan ampuja alkoi murtua. Saksalaisten joukkuehenki ja taistelutahto rakoili ja pelin puolenvälin jälkeen ainoastaan yksi saksalainen halusi ja pystyi säilyttämään tasonsa pelaten pelin loppuun asti. Tanska vei lopulta peliä miten halusi ja erityisesti on mainittava asettajan huikea suoritus. Kentät eivät vaatineet tolppa-asetusta, mutta siitä huolimatta hän heitti tolppaa ja onnistui lähes 95%. Tätä oli harjoiteltu lujasti ja nyt otettiin harjoittelun tulosta ulos onnistuneesti kilpailun vaativammassa pelissä. Nämä loppuottelijat olivat Tanskan valmentajan mukaan kohdanneet tätä ennen vuoden aikana seitsemän kertaa eri kilpailuissa, joista voitot Tanskalle 4-3.

Kilpailu oli hyvin järjestetty ja täytti tarkoituksensa tarjoamalla ainakin meidän junioreillemme mahdollisuuden mitata taitoaan kovissa peleissä.

Arto Savolainen

23.5.2004 | Raportti valtakunnalliselta juniorileiriltä

Mitä tehtiin

Valtakunnallinen juniorileiri pidettiin 16.5.2004 Järvenpään Rantapuiston kentällä ja leiriin osallistui 17 junioria. Ohjelmassa oli asetusta, ammuntaa ja pelejä. Lisäksi ohjauksessa mukana ollut yleisen sarjan pelaaja Antti Riihikanto järjesti lyhyen tutustumisen Lyonais-peliin. Kaikki juniorit olivat innolla mukana ja antoivat näytön tämän hetken taidoistaan. Harjoitusluonteisista asetus- ja ammuntakilpailuista tuli molemmista enemmän kuin yksi voittaja ja lisäksi kaikki saivat onnistuneita suorituksia. Henkilökohtaista ohjausta annettiin mahdollisuuksien mukaan, pitäen kirkkaana mielessä ettei kaikkea opita yhtenä päivänä.

Miltä näytti

Kaikki mukana olleet juniorit halusivat heittää petankkikuulaa ja useimmat olivat tehneet sitä jo aikaisemminkin, joten siltä osin toiminta näytti hyvältä, hienoa juniorit! Liiton valmennus- ja junioritoiminnan kannalta katsottuna tilanne ei myöskään ole aivan niin huono kuin monessa yhteydessä on saanut kuulla. Meillä on junioreita ja myös niitä nuoria jotka ilmiselvästi haluavat jatkossakin harjoitella ja kehittyä petankisteina.

Miksi kaikki eivät osallistuneet

Miksi kaikki lisenssin omaavat juniorit eivät sitten olleet paikalla. Oliko syynä huono tiedottaminen, seurojen haluttomuus tuoda omia junioreitaan paikalle vai ainoastaan yleinen haluttomuus osallistua tämänkaltaiseen toimintaan. Tarkoituksena oli lähettää kutsu jokaiselle lisenssijuniorille, mutta nyt kutsut menivät ainoastaan seuroihin, jotka eivät olleet informoineet omia junioreitaan leiristä. Seurojen vastuulla on paikallistason toiminnan järjestäminen, mutta koska siihen ei täysin vielä voida luottaa, on tiedottaminen jatkossa hoidettava suoraan junioreille. Junioreiden kustannuksella ei voida kouluttaa seuroja toimimaan oikein!

Mihin suuntaan

Liiton junioritoiminnassa on edelleenkin keskityttävä harrastajamäärän kasvattamiseen samalla, kun huolehditaan niiden yksilöiden ohjaamisesta jotka osoittavat aktiivisuuttaan osallistumalla järjestettäviin tapahtumiin, valmennukseen tai kilpailuihin. Koska liitto lähettää pelaajiaan edustamaan maatamme kansainvälisiin kilpailuihin, on meidän otettava tässäkin suhteessa huomioon mahdollisimman laajan pelaajaryhmän vieminen eteenpäin.

Maajoukkuevalintoja

Viro-Suomi maaotteluun valittiin leirille osallistuneiden pelaajien joukosta seuraavat juniorit; Hanna Alkila, Mikko Kamppuri ja Jukka-Pekka Kimari. Malmön kuuden maan turnaukseen osallistuvia joukkueita ei vielä nimetä, koska toistaiseksi ei ole täyttä varmuutta osallistuuko kilpailuun yksi vai kaksi joukkuetta Suomesta.

Kiitos

Kiitos kaikille osallistuneille junioreille ja heidän vanhemmilleen, sekä muille autonkuljettajina toimineille aikuisille. Kiitokset myös yleisen sarjan Antti Riihikannolle ja Samuli Kankkuselle osallistumisesta junioreiden ohjaukseen leirin aikana, sillä juuri heidän kaltaistensa pelaajien ohjaus on hyödyllistä nuorille pelaajille. Kiitokset myös Järvenpään maineikkaalle petankkiseuralle järjestelyistä.

Hiljaa hyvä tulee!

Arto Savolainen

11.5.2003 | Raportti Hollannin leiriltä

Yleisen sarjan valmennusryhmälle järjestettiin kilpailukauteen valmistava maajoukkueleiri 28.4.-3.5. Hollannissa. Leirin tavoitteena oli harjoitella tiiviisti yhdessä paikallisilla klubeilla ja paikallisten pelaajien kanssa. Lisäksi suunnitelmiin kuului kauden ensimmäinen ulkokenttäturnaus kansainvälisen tason kilpailussa.

Lähdimme keskiviikkona 28. päivä kohteena Weezen kaupunki Saksassa. Matkassa olivat mukana pelaajat Hannu Muuri, Antti Riihikanto, Anssi Viinikainen, Samuli Kankkunen, Arttu Poikolainen ja Henry Myyryläinen sekä valmentajana allekirjoittanut. Lentokentältä vuokrasimme tila-auton, jolla tulisimme liikkumaan matkan aikana. Alun pienoisten suunnistusvaikeuksien jälkeen pääsimmekin hyvään vauhtiin ja löysimme viimein perille puolimatkan krouviin Harderwijkiin, jossa yövyimme ja jatkoimme aamulla matkaa kohti pelikaupunki Noord-Scharwoudea. Siellä suunnistimme paikallisen seuran "Les Mille Ilesin" klubille, jossa olimme sopineet tapaavamme paikallisen seuran edustajat. Pikaisten tervetulotoivotusten jälkeen pääsimmekin itse asiaan eli harjoittelemaan klubin kentillä, jotka olivat sopivan kovat kallistusten lisätessä osaltaan vaikeutta. Vaikka paikalla valmisteltiin jo kiivaasti seuraavan päivän kilpailuja, onnistuimme saamaan aikaiseksi myös hyviä harjoituspelejä, joissa suoriuduimme varsin mukavasti mm. Hollannin hallitsevaa duppelimestaria Edward Vinkeä vastaan.

Perjantaina oli vuorossa itse turnaus nimeltään La Féte Pétanque ja joukkueemme turnauksessa olivat Muuri/Viinikainen/Poikolainen ja Riihikanto/Kankkunen/Myyryläinen. Turnaukseen osallistui kaikkiaan 74 joukkuetta ja kisa pelattiin poulelohkojen ja cupin yhdistelmänä. Alkupoulessa joukkueidemme peli oli yllättäen varsin nihkeää, vaikka molemmat joukkueet selvisivät tasollisesti helpoista lohkoistaan jatkoon Muurin joukkueen kärsiessä tosin yhden tappion poulen voittajien pelissä. Turnaus jatkui cup-muotoisena ja ensimmäisellä kierroksella Riihikannon joukkue sai vastaansa joukkueen, jossa pelasi ampujana Hollannissa asuva ranskalainen pelaaja. Joukkue ei ollut teknisesti meidän tasoisemme mutta pelasimme huonosti ja vastustajan hyvin osunut ampuja ratkaisi heille selvän 13-4 voiton. Muurin joukkue puolestaan sai vastaansa tasokkaan tuntuisen belgialaisjoukkueen, joka aloittikin vahvasti mennen erinomaisella pelillä 9-1 johtoon. Saatuamme pelistä kiinni saimme pakotettua vastustajankin virheisiin ja käänsimme hienosti pelin meidän 11-9 johdoksemme. Rutiinimme ei kuitenkaan riittänyt aivan loppuun asti ja vastustaja kiepautti kolmella viimeisellä kierroksella pelin 13-11 voitokseen.

Ensimmäisellä cup-kierroksella pudonneet joukkueet pääsivät kuitenkin mukaan oheiskilpailuun, johon järjestävät olivat panostaneet palkintojen muodossa varsin mukavasti ja se näyttikin siten kiinnostavan mukana olleita joukkueita. Riihikannon joukkue putosi kisasta ensimmmäisessä pelissä 13-12 lukemin Kankkusen viimeisen iskun epäonnisen kontrauksen johdosta. Muurin joukkue puolestaan selvitti tiensä suhteellisen varmalla pelillä aina oheiskisan finaaliin asti romahtaen siellä Riihikannon joukkueen pudottanutta kolmikkoa vastaan 13-0 häviöön. Varsinaisen pääkisan voitti lopulta joukkue, jossa pelasivat Guus Vonck, Edward Vinke ja Noël Kempeneers.

Seuraavana päivänä suuntasimme Zeistiin, jossa kaupungin suurseuran Les Cailloux'n klubille oli järjestetty harjoituspelejä Hollannin valmennusryhmien pelaajia vastaan. Paikalla oli Hollannin juniorimaajoukkueen valmentajan luotsaama juniorijoukkue sekä kaksi trippelijoukkuetta Hollannin nuorten senioreiden eli alle 25-vuotiaiden valmennusryhmästä. Saimme lämpimän vastaanoton isäntämme Paul van Eijkelenborgin toimesta klubirakennuksella, joka käsitti baaritilojen lisäksi arviolta viitisentoista sisäkenttää ja reilu parikymmentä ulkokenttää. Seura on yksi Hollannin suurimmista noin 250 jäsenellään. Pelasimme monta mielenkiintoista ottelua harjoitusvastustajiamme vastaan ja erityisesti juniorijoukkueen taitotaso ja osaaminen osoittautui varsin korkeaksi.

Sunnuntaina poikkesimme Leidchendamiin seuraamaan Hollannin liigan valtakunnallisen tason toista pelipäivää. Paikalla oli 64 joukkuetta kahdelta ylimmältä sarjatasolta, joissa kummassakin oli kaksi 16 joukkueen lohkoa. Sarjassa pelataan kolme runkosarjakierrosta, eli viisi peliä per päivä, ja kummankin lohkon neljä parasta pääsevät lohkojen välisiin pudotuspeleihin, jotka ovat kaksipäiväiset. Sarjatasoja Hollannissa on parhaimmillaan kaikkiaan seitsemän ja niistä kahden valtakunnallisen lisäksi kaksi seuraavaa on jaettu pelattavaksi neljällä eri "vyöhykkeellä". Alimmat sarjatasot pelataan varsinaisen aluejaon mukaisesti 16 alueessa ja kullakin sarjatasolla kussakin vyöhykkeessä tai alueessa on yksi tai useampi 16 joukkueen lohko. Joukkueita on siis koko sarjassa useita satoja. Mm. Zeistin kaupungin seuralla, jonka luona vierailimme, on kaikkiaan 23 joukkuetta mukana Hollannin sarjassa eri tasoilla.

Erinomaisesta sarjatoiminnasta ja yli 17000 lisenssipelaajasta huolimatta pelin taso Hollannin pääsarjassa ei pikaisen katsauksen perusteella vaikuttanut juurikaan korkeammalta kuin länsinaapurimme tai jopa kotoisen mestaruussarjamme taso, kunhan joukkuemäärä meillä supistuu 12:een. Ero kokonaisvaikutelmassa Suomeen nähden syntyikin lähinnä puitteissa, jotka ovat erinomaisesti juuri petankille tehdyt. Katsojia lajin pääsarjakierros ei kerää Hollannissa yhtään enempää kuin Suomessakaan, mutta järjestelyt ja oheistoiminta sujuvat luontevasti vain petankille tarkoitetuilla klubeilla, jotka usein sijaitsevat muiden urheilulajien harrastuspaikkojen yhteydessä.

Tällä kertaa sarjakierroksen järjestävän seuran kentät olivat varsin tehokkaasti varattu osallistuville joukkueille, joten emme mahtuneet harjoittelemaan samassa yhteydessä. Niinpä suuntasimme paluumatkalle kohti Saksaa, jossa yövyimme pienessä Gochin kaupungissa ennen aamun paluulentoa Suomeen. Kokonaisuudessaan leiri oli varsin onnistunut ja saimme hakemaamme pelituntumaa ja kansainvälistä kontaktia näin kilpailukauden alussa säänkin suosiessa lähes koko matkan ajan. Vielä parempi kokonaisuus leiristä olisi saatu, jos olisimme onnistuneet sisällyttämään siihen toisenkin kilpailun, mikä tällä kertaa ei ollut mahdollista sarjakierrokselle varatun viikonlopun vuoksi.

Veli-Matti Myllymäki

5.5.2004 | Juniorit 2004

Palauteraportti

Junioritoiminnan toinen alueellinen tilaisuus pidettiin eteläisen Suomen seuroille ja asiasta kiinnostuneille Helsingissä. Osanottoinnostus vaatii jo osanottoa, sillä paikalla oli vain yksi asiasta kiinnostunut alueelta, joka tästä näkökulmasta katsoen kätkee sisäänsä valtaosan suomalaisista petankkiseuroista.

On todettava ettei junioritoiminnan käynnistäminen tai vahvistaminen ainakaan tällä tavoin liiton tukemana kiinnosta eteläisen Suomen aluetta. Liiton voimavarat tulee siis suunnata kokonaan muualle!

Ensimmäinen junioritoimintatapaaminen Mikkelissä on antanut alueen seuroille hyvän sysäyksen toiminnan järjestämiseen ja vahvistamiseen. Kuusankoskella pyörii petankkikoulu jossa on mukana kahdeksan ensikertalaista ottamassa tuntumaa lajiin. Kouvolassa petankkikoulu käynnistyy kesäkuussa. Mikkelissä rakennetaan petankkikenttää kaupungin myötävaikutuksella peruskoulun välittömään tuntumaan ja petankkikoulu käynnistyy kesän aikana. Kuopiossa aloitetaan junioriharjoitukset toukokuun aikana. Toiminta on taikasana!

Kaikkien junioritoimintaan liittyvien keskustelujen yhteydessä on tullut esille kaksi asiaa; ensinnäkin kaikkialla todetaan, että junioreita on saatava lajiin mukaan, toiseksi todetaan etteivät seurat toimi kuten urheiluseurojen pitäisi, eikä niistä löydy aktiiveja toimijoita. On pidettävä selvänä suomalaisen petankistin olevan harrastaja henkilökohtaisine menestyksenhakunautintoineen ihan positiivisessa mielessä ja petankkiseurojen olevan lähinnä harrastajakerhoja urheiluseurojen sijasta. Tämä tosiasia on hyväksyttävä ja tunnustettava myös liiton pitkän tähtäimen toimintaa suunniteltaessa (sitten kun se aika koittaa).

Valona ikkunassa toimivat ne edellä mainitut seurat joissa on lähdetty eteenpäin, sillä juniorityötä on kaikesta huolimatta edelleenkin tehtävä. Näiden seurojen lisäksi seurojen junioritoimintaa on myös muutamalla muulla paikkakunnalla.

Seuraava alueellinen junioritoimintatapaaminen pidetään keskeisen Suomen alueella, kun siihen innostuneita seuroja tai henkilöitä löytyy.

Muistattehan 16.05.2004 pidettävän valtakunnallisen juniorien valmennusleirin Järvenpäässä, kaikki juniorit mukaan.

Etsi juniori - kerro ja keskustele petankista - anna vapaus valita!

Arto Savolainen

6.3.2004 | Juniorit 2004 palaute

Vastauksia ja selvennyksiä kysymyksiin ja palautteeseen

Onko tarkoitus järjestää muitakin ns. alueellisia junioritoimintatapaamisia?

  • Kyllä on ja paljolti riippuu seurojen aktiivisuudesta ja kiinnostuksesta missä ja milloin seuraava tapaaminen järjestetään.

Meidän seurassamme ei ole tällä hetkellä junioreita, miten siis järjestämme junioritoimintaa?

  • Yksikin juniori teidän seurassanne tarkoittaa sadan prosentin lisäystä juniorimäärään, hienoa! Teidänkin seurassanne voimme aloittaa yhteistyön junioreiden saamiseksi mukaan petankkiin.

Tarkoittaako Petankkikoulu aktiivista seisoskelua koulun pihalla ja loputtomia lajiesittelyjä?

  • Ei tarkoita, vaan kuuden kaksituntisen viettämistä asiasta kiinnostuneiden junioriikäisten kanssa. Koulu tässä tapauksessa tarkoittaa tiivistettyä tutustumista lajiin jossa toimijana on juniori.

Onko kukaan kartoittanut vaadittavaa taloudellista panostusta esim. Petankkikoulun järjestämiseen paikkakunnalla?

  • On kartoitettu yhden esimerkkitapauksen osalta ja todennäköisesti juuri tämä malli toimii kaikilla paikkakunnilla. Esimerkkitapauksen taloudelliset vaikutukset ovat menopuolella lähes olemattomat ja pitkävaikutteiset tulokset ovat plusmerkkisiä.

Seurassamme ei ole juniorivalmentajaa, kuka mahdollisesti mukaan tulevia junioreita siis valmentaa?

  • Juniorivalmentajaa ei tarvita vielä tässä vaiheessa, koska varsinaista valmennustakaan ei tarvita heti alkuun. Seurassanne on pitkän kokemuksen omaavia petankisteja joilta löytyvät tarvittavat tiedot aloitusvaiheeseen. Kun juniorit kehittyvät, he myös etsivät ja heille etsitään myös liiton kautta tarvittavat kanavat taitojen kasvattamiseen.
  • Tarvitsette ainoastaan junioreiden kanssa toimeentulevan henkilön joka riittävällä vakavuudella ottaa asian hoidettavakseen.

Meillä ei ole mitään annettavaa liiton junioritoimintaan, koska meillä ei ole junioreitakaan vaikka olemme kyllä avoimia kaikelle kehitykselle!

  • Teillä on siis mitä parhain tilaisuus saada liiton junioritoiminnalta jotain, juuri teidän seuranne kehittämiseksi.

Meillä on vain muutama juniori jotka joutuvat pelaamaan aikuisten kanssa koska heitä ei ole riittävästi pelaamaan keskenään. Miten tilanne korjataan vai pitääkö se korjata?

  • Juniorit aikuisten kanssa ei ole paha tilanne jos aikuiset osaavat ohjata junioreita oikeaan suuntaan eivätkä keskity vain itseensä. Pelkät hupipelit ja liian totiset kilpailut joissa juniorit joutuvat kerta toisensa jälkeen häviäjän rooliin tappavat kyllä innostuksen. On keskityttävä haasteita antavaan harjoituspelaamiseen ja tekniikkaharjoitteisiin sekä kilpailutettava junioreita järkevästi opiskelumielessä lähialueen kilpailuissa.
  • Tarkoituksena on juniorimäärän lisääntyessä järjestää myös aitoja alueellisia ja valtakunnallisia juniorikilpailuja liiton organisoimana sm-kisojen lisäksi.

Saako seuramme liitolta apua junioritapahtumien järjestämiseen, junioreiden ohjaukseen ja valmennukseen?

  • Tapauskohtaisesti katsottuna saa. Ensisijainen tavoite on saada seurat itse toimimaan ja sen jälkeen saada aikaan alueellista yhteistyötä seurojen välille junioritoiminnassa. Liitto voi tukea tätä polkua kulkevia seuroja ja juuri tätä on tarkoitus kartoittaa ns. junioritoiminnan aluetapaamisissa.

Olemme tehneet paljon työtä junioreiden saamiseksi mukaan, mutta näyttää siltä ettei laji kiinnosta enää kuin muutamia vanhoja lajin harrastajia, missä vika?

  • Seurassanne olisi hyvä tehdä pieni itsetutkiskelu vaikkapa valmennuksen sivuilta löytyvän kyselykaavakkeen avulla. Juniorit kyllä löytävät tiensä mikäli sellainen on olemassa, tiedotus ja säännölliset harjoitukset käyntiin. Nopeita tuloksia ja suuria massoja lajiesittelyn tms. kautta ei kannata odottaa, sitkeä ja säännöllinen työ tuo varmasti paremman tuloksen.

Haluaisimme tietää etukäteen mikä on todennäköisin syy junioritoiminnan kariutumiseen?

  • Todennäköisin on ettei kukaan halua sitä tehdä.
  • Vetäjän tulee olla pitkämielinen ja asiasta kiinnostunut, sietää kampitukset, kateus ja jopa seuran sisältä tulevat esteet. Hänen tulee osata olla junioreiden kanssa ja ymmärtää heidän tarpeensa olla mukana tässä lajissa.

Petankki ei ole mikään medialaji, miten me muka saisimme sille tarvittavan julkisuuden omalla paikkakunnallamme?

  • Mikään petankkiseura ei tarvitse televisiota paikalle saadakseen kymmenen juniori-ikäistä yhtä aikaa kentälle. Maksuttomat lehti-ilmoitukset joissa kerrotaan harjoitusajat ja paikat pitäisi aluksi riittää (siellä täytyy jonkun olla myös paikalla vastaanottamassa). Toiminnan kokoinen julkisuus riittää mainiosti.

Paikkakuntamme seurojen välinen yhteistyö ei oikein toimi, miten sitä parannetaan?

  • Tarttumalla puhelimeen ja keskustelemalla asiasta, etsimällä oikeat henkilöt sillä heitä kyllä on.

Juniorivalmennuksen tavoitteita ei oikein löydy mistään, mitkä ne ovat?

  • Valmennustoiminnan parissa me ymmärrämme valmennuksen valmennuksena ja juniorityön juniorityönä. Nyt on tarkoitus mennä tyvestä puuhun ja järjestää juniorityö sille tasolle, että varsinainen tavoitteellinen valmennus voidaan aloittaa junioreille.
  • Liitto kyllä lähettää junioreita edustamaan maatamme ja näissä erikoistapauksissa valmennuksellinen tavoite asetetaan kullekin lähtijäjoukolle tapauskohtaisesti.

Tämä kooste on kerätty koko valtakunnan alueelta saaduista palautteista ja kysymyksistä. Tarkoituksena ei ole loukata tai väheksyä yhtäkään palautteen antajaa, vaan laittaa nämä kysymykset kiertoon vastausten kanssa auttamaan muita samojen asioiden kanssa painivia.

Otan mielelläni vastaan lisää palautetta ja kysymyksiä - toiminta on taikasana!

Arto Savolainen

1.3.2004 | Juniorisarjan raportti Ruotsi-Suomi -maaottelusta

Suomen joukkueet valittiin edellisen vuoden tulosten ja tiedossa olleen pelaajatilanteen perusteella.

Suomi 1: Mari Lohman, Hanna Alkila ja Mikko Kamppuri
Suomi 2: Ville Punta, Mikko Talja ja Tommi Talja

Yleistä

Maaotteluedustajat koottiin yhteiseen valmennustilaisuuteen viikkoa ennen kilpailuja. Tilaisuudessa tarkasteltiin pelaajien tämänhetkistä valmiutta ja annettiin ohjeita maaotteluun valmistautumiseen. On huomioitava, etteivät kaikki pelaajat olleet toisilleen ennestään tuttuja. Molemmissa joukkueissa juuri joukkueena pelaaminen toimi kuitenkin esimerkillisellä tavalla, myös ryhmähenki oli hyvä. Kilpailumatkalla juniorit osoittivat hyvää käytöstä ja urheilullista otetta nuoresta iästään ja verraten vähäisestä kilpailukokemuksestaan huolimatta.

Omat pelit ja tavoite

Suomen junioreille asetettiin hyvin yksinkertainen ja samalla vaativin mahdollinen tavoite ajatellen tulevia urheilullisia vuosia. Pelata juuri sitä peliä jota jo osataan oikeassa kilpailutilanteessa paineen alaisena. Varsinaista tulostavoitetta ei asetettu.

Molemmat joukkueet pääsivät asetettuun tavoitteeseen kokonaisuus huomioiden, hieno suoritus!

Kummallakin joukkueella oli mahdollisuus myös voittoihin, mutta kuten pelaajat itsekin omassa kirjallisessa analyysissään totesivat; ruotsalaiset olivat sittenkin parempia. Pisteitä molemmat joukkueet saivat molemmilta vastustajilta ja tasaisia tilanteita pystyttiin luomaan huolimatta loppunumeroista.

Ruotsalaiset vastustajamme

Ruotsin ykkösjoukkue oli kohtalaisen suvereeni kahden kokeneen maajoukkuepelaajansa turvin. Heidän ammuntaprosenttinsa olivat ajoittain sitä luokkaa, että siihen taipuisi moni joukkue. Kakkosjoukkueen asettaja ja välipelaaja sen sijaan antoivat mahdollisuuksia myös vastustajalle mutta kohtalaisen varma ampuja rauhallisella otteellaan pystyi kääntämään monia heille hankalia tilanteita kotiinpäin.

Huolimatta junioreiden pelitulosnumeroista on nostettava hattua ruotsalaisten vastustajien asenteelle kohdata ns. heikompi vastustaja ja pelata oikeaa peliä loppuun asti vastustajaa kunnioittaen. Tästä syystä kilpailusta muodostui hieno kokemus maaottelun molemmille osapuolille.

Eteenpäin

Juniorimme jatkavat harjoittelua ja oppivat uusia asioita tähtäimenään tulla entistä paremmiksi pelaajiksi. On toivottavaa saada junioriharrastajapohja laajemmaksi SP-L:n jäsenseuroissa kilpailun ja kehityksen kannalta. Mikä on sen hienompaa suomalaiselle petankkiseuralle kuin saada oma juniori edustamaan maatamme kansainvälisissä kilpailuissa kotoisten kenttiemme lisäksi, siinä meille kaikille on kylliksi tehtävää.

Arto Savolainen