Junioreiden MM-kilpailut Phuket

Kaksitoista tuntia lentokoneessa, pari tuntia Dubaissa ja neljän tunnin aikaero toimivat Suomen juniorijoukkueen viimeistelyharjoituksena ennen kisojen alkua. Joukkue saapui Thaimaan Phuketiin keskiviikkona iltapäivällä ja kilpailujen ensimmäisiin peleihin oli aikaa tasan vuorokausi. Jo ennen lähtöä osattiin pelätä tiukkaa aikataulua matkasta palautumiseen, eikä syyttä. Suomi oli viimeinen ajoissa kilpailuun saapunut maa, sillä Madagaskarin joukkue oli jumiutunut viisumivaikeuksien vuoksi Singaporeen.

Pelipaikkana oli kaupungin urheilupuistossa sijaitseva pieni halli, jonne oli rakennettu 12 kenttää. Hallin edessä olevalle aukiolle oli avajaistilaisuutta varten rakennettu näyttävä "amfiteatteri". Kilpailujen suojelijana ja avaajana toimi Thaimaan kuningasperheen jäsen, prinsessa Galyani Wadana. Jo tässä vaiheessa järjestäjät olivat sijoittaneet Suomen vierelle Ranskan ja Sveitsin, ikään kuin lopputulosta ennakoiden. Kolme tuntia kestäneiden avajaisten jälkeen oli määrä aloittaa kilpailu, mutta vain yhdellä ottelulla. Thaimaan 1-joukkue ja Ranska aloittivat pelinsä, jota muut joutuivat seuraamaan harjoituskiellon vallitessa. Hallin ulkopuolella olleet harjoituskentät olivat sateiden ja kostean ilman ansiosta Rautatientorin SM-kenttien tasoisia, joten niillä harjoittelu ei juuri auttanut.

Pelikentät olivat jälleen kerran suomalaisille oudot. Kentän pinta ei ollut tasainen, vaan melko kuoppainen. Jokaisella kentällä oli selkeitä notkelmia ja kallistuksia riitti moneen suuntaan. Pinta ei ollut yhtä kova kuin Réunionilla yleisen sarjan kilpailuissa, mutta tästä huolimatta ammunta kimposi helposti yli. Asetuksissa korkea nosto olisi ollut tehokas tapa asettaa, ellei kentässä olisi ollut niin paljoa kiviä. Tämän saivat kokea mm. Thaimaalaiset ja Sveitsiläiset.

1. pelipäivä

Kilpailuun oli ilmoittautunut 20 joukkuetta, jotka oli jaettu viiteen neljän joukkueen pouleen. Suomi oli saanut kunnian nostaa ensimmäisenä arvan, joka oli lopulta vienyt joukkueemme samaan lohkoon Sveitsin, Madagaskarin ja Japanin kanssa. Ensimmäisessä pelissä vastaan tuli Sveitsi - viisi kierrosta ja 0-13. MM-kilpailut oli avattu myös Suomen pelien osalta, muttei kovin onnellisissa merkeissä. Samaan aikaan Japani oli odotellut Madagaskarin saapumista ja sai lopulta luovutusvoiton. Toisella kierroksella kohtaisivat siten Sveitsi ja Japani sekä Suomi ja Madagaskar.

Hävityn Sveitsi-ottelun jälkeen joukkue lähti nauttimaan päivällistä, pyrkien unohtamaan ensimmäisen pelin. Tässä vaiheessa oli jo sovittu ensimmäisestä pelaajavaihdoksesta. Tuomaksen oli määrä päästää Aleksi kentälle, mutta lisää yllätyksiä oli tulossa. Kimmo näytti ottavan ensimmäisen häviön todella raskaasti ja oli täysin uupunut päivällisellä. Lyhyen keskustelun jälkeen kävi ilmi, ettei kyse ollutkaan pelkästä häviöstä. Rantasilla riehunut flunssa oli iskenyt Kimmoon. Lopulta sovittiin, että Kimmo lähtee hotellille lepäämään ja Tuomas jatkaa joukkueen ampujana. Palattuamme päivälliseltä harjoituskentän kautta sai joukkueen johtaja seuraavan shokin. Madagaskarin joukkue harjoitteli täyttä vauhtia ja ilmiselvästi oli vielä mukana kilpailussa. Tiedusteluretki tuomarikorokkeelle selvitti kuitenkin tilanteeksi sen, että Madagaskar oli myöhästynyt myös ottelustaan Suomea vastaan ja pelaisi vasta seuraavana aamuna karsintapoulessa.

Kolmannen kierroksen ottelu oli tärkeä monella tapaa. Voitto toisi joukkueellemme lisää itseluottamusta jatkoon ja toisaalta Kimmon sairastumisen vuoksi pelaajavaihdoksia ei ehkä enää päästäisi tekemään. Tärkein asia jatkoa ajatellen oli kuitenkin se, että joukkueen oli voitettava joko tämä yksi peli tai seuraavana päivänä kaksi päästäkseen 16-parhaan joukkoon. Mikäli ottelu hävittäisiin jatkuisivat pelit seuraavana aamuna klo 8.30, kun voitolla päästäisiin aloittamaan pelit vasta klo 14.00. Joukkueen olotilan tuntien jälkimmäinen vaihtoehto tuntui paremmalta.

Japania vastaan Tero jatkoi hyvää asetuspeliään ja Tuomas otti ampujan roolin omakseen, Aleksille jääden helppo tehtävä tukea joukkuetta. Japani onnistui voittamaan kaksi pelikierrosta Suomen viedessä seitsemän - lopputulos 13-6. Ensimmäinen vaikea päivä oli ohi, joukkue 16-joukossa ja edessä pitkä yölepo.

2. pelipäivä

Yön lepo, aamupala ja lisää lepoa aamupäivän ajan olivat enemmän kuin tarpeen - ainakin joukkueen johtajalle. Toiselle päivälle lähdettiin samoilla pelaajilla kuin Japania vastaan. Uni ja myrkyt, jotka Kimmon vanhemmat löysivät paikallisesta marketista, saivat myös Kimmon pelikuntoon mikäli tarvetta olisi. Pelipaikalla aloitettiin arvonnoilla, joissa Suomi sai seurakseen Israelin, Laoksen ja Thaimaan 1-joukkueen. Ensimmäinen peli pojilla oli Israelia vastaan, joka Japaniin verrattuna esiintyi selvästi pirteämmin erityisesti asetusten osalta. Joukkueemme olikin tasaisen alun jälkeen pahimmillaan häviöllä jo 7-11 ja 9-12, kunnes joukkue Teron loistavien kolmen viimeisen asetuksen ansiosta käänsi taistelun kotiin. Seuraavaan otteluun Thaimaan joukkuetta vastaan päätettiin toisen kerran vaihtaa pelaajia Kimmon ja Aleksin vaihtaessa rooleja.

Ottelu isäntämaan joukkuetta vastaan on aina hieno kokemus. Tällä kertaa, kun Thaimaa lukeutui vielä suuriin ennakkosuosikkeihin, oli otteluun sitäkin hauskempi lähteä. Peli alkoi Thaimaan pienellä hallinnalla sen voittaessa kolme ensimmäistä kierrosta pisteellä. Neljännellä kierroksella pojat tasoittivat ja seuraavat kolme kierrosta mentiin suomalaisten pienessä hallinnassa. Kahdeksas ja yhdeksäs pelikierros olivat Suomen pojille kohtalokkaat. Vain kolmen asetuksen onnistuessa Suomelta näillä kahdella kierroksella, otti Thaimaa kaksi neljän pisteen kierrosta ja jatkopaikan kahdeksan joukkoon.

Vaikka kaksi kierrosta epäonnistui totaalisesti, oli positiivista huomata Tuomaksen ja Kimmon vihdoin löytäneen asetukseensa hieman ajatusta. Paikka kahdeksan parhaan joukossa oli vielä seuraavan ottelun takana ja vain voitto antaisi MM-kisojen jatkua myös suomalaisten osalta. Israel ja Laos olivat päättäneet oman pelinsä ja voittajaksi selviytyi Laos numeroin 13-5. Tämä Kaukoidän ihme on suomalaisille täysin tuntematon petankkimaa. Alkulohkossaan Laos kuitenkin nöyryytti ensin Italiaa 13-5 ja sitten Unkaria 13-0, joten hyvää peliä oli odotettavissa. Lämmittelyssä oli helppo huomata, miltä suunnalta Laos hankkii oppeja omaan peliinsä. Korkeat nostot asetuksissa olivat tulleet suomalaisille tutuiksi jo edellisestä pelistä Thaimaata vastaan.

Thaimaa ottelussa Suomen joukkueen "kompastuskivi" tilastojen mukaan oli ammunta. Tähän lähdettiin hakemaan parannusta vaihtamalla Tuomas asettamaan, Kimmo ampujaksi ja Aleksi väliin. Ensimmäinen kierros tuottikin Suomelle kaksi pistettä, mutta tämän jälkeen Laos alkoi viedä peliä hankkien parhaimmillaan 12-6 johdon suomalaisista. Oli viimeinen aika herätä peliin mukaan.

Kahdeksannella kierroksella seitsemän pelatun kuulan jälkeen Laos oli ottamassa paikan auringosta Suomen "nenän edestä". Joukkueemme ammunta oli takkuillut edelleen ja pelipaikkojen vaihdon kautta Aleksi oli joutunut runnomaan tuplareiän syntyneeseen tilanteeseen. Jäljellä Kimmon yksi ja Tuomaksen kaksi kuulaa vastustajan kahta kuulaa vastaan. Kimmon rohkea ammunta suoraan rautaan siirsi vastustajan johtavan kuulan seinälle jättäen oman kuulan snadin eteen - pojille tulossa kaksi pistettä. Laoksen nuorten pelaajien kasvoilta oli luettavissa, ettei tätä osattu odottaa. Laoksen ampujan epäonnistuttua Tuomas pelasi kuulansa sisään ottaen Suomelle kaikkiaan neljä pistettä ja nostaen Suomen tilanteeseen 11-12. Viimeisellä kierroksella Laoksen pelaajat eivät onnistuneet yhdelläkään kuulalla ja Suomi oli toisen kerran selvittänyt tiensä 8-parhaan joukkoon, mikä oli myös poikien tavoitteena.

Suomi kahdeksan joukossa - hyvä niin. Joukkueen esitys oli tästä huolimatta edelleen kaukana normaalitasosta. Aleksi joutui todella vaikeaan paikkaan - kentän päästä suoraan välipelaajaksi ampumaan ja asettamaan ilman harjoittelua. Tuomaksen peli asettajana oli ollut hyvää, Kimmon peli ampujana oli paranemassa vähitellen ja Teron otteet kolmessa ensimmäisessä pelissä antoivat syyn luottaa myös tulevaan. Joukkueen pelijärjestys päätettiin palauttaa alkuperäiseen muotoon Tero asettajana, Tuomas välissä ja Kimmo ampujana.

Puolivälierä

Kahdeksan parhaan joukkoon olivat selviytyneet Madagaskar, Sveitsi, Thaimaa I, Suomi, Espanja, Ranska, Ruotsi ja Italia. Suomen lisäksi näistä seitsemästä etukäteen ajatellen ja esitettyjen suoritusten perusteella neljä suosikkiamme olivat Thaimaa, Espanja, Ruotsi ja Ranska. Varsinkin Ruotsi oli antanut kovan näytön kilpailun alussa voittaessaan alkulohkossaan Ranskan 13-10. Toisessa poulessa Espanja puolestaan joutui yhdessä Ranskan kanssa todelliseen "kuoleman lohkoon", missä mukana olivat Belgia ja Hollanti. Espanjalaiset voittivat tässä poulessa Hollannin 13-3 ja Ranskan 13-5. Arvonta asetti puolivälierien ottelupareiksi Ranska - Thaimaa I (13-3); Italia - Ruotsi (13-12); Madagaskar - Sveitsi (8-13) ja Espanja - Suomi. Muistan varmasti ikuisesti ne lämpimät ja säälivät katseet, joita kohtasimme nostettuani kaksien edellisten kisojen voittajan, Espanjan, vastustajaksemme.

Puolivälierä oli perjantain neljäs peli ja koko kilpailussa kuudes peli Suomen joukkueelle. Tähän mennessä olimme ennättäneet kokeilla jo lähes kaikki mahdolliset pelijärjestykset, joten nyt oli vain pelattava - kokeilut olivat ohi. Viiden ensimmäisen ottelun aikana joukkue oli parantanut asetusten onnistumisprosenttia jokaisessa pelissä. Viidennessä pelissä Laosta vastaan joukkue oli onnistunut jo 53%:lla asetuksista, ammunnan ollessa 33%.

Pojat pääsivät hyvin peliin mukaan. Ensimmäinen kierros 2-0, toinen 3-0, kolmas 3-3, neljäs 6-3, viides 9-3. Joukkueemme teki espanjalaisille alusta asti selväksi, että heidän tuli pelata pudottaakseen Suomen mitalipeleistä. Missään vaiheessa espanjalaiset eivät kolmannen kierroksen 3-3 tilanteen jälkeen päässeet kolmea pistettä lähemmäs Suomea ja parhaimmillaan ero oli 11-5 ja 12-8. Lopulta 12. kierroksella poikien pelattua kaksi asetusta sisään, espanjalaiset heittivät viimeisenkin toivonsa mitalista. Suomi voitti Espanjan 13-10.

Tilastojen valossa Suomen asetuspeli oli espanjalaisia parempaa (48% vs. 33%) ammunnassa tilastot menivät sen sijaan toisin päin (39% vs. 43%). Kuten numerotkin kertovat peli ei tasoltaan ollut huimaava, mutta molemmilla joukkueilla oli muutama hyvä yksittäinen kierros ja hyviä yksilösuorituksia mahtui myös joukkoon.

Välierä ja pronssiottelu

"Italia ja Ranska sekä Sveitsi ja Suomi", oli rouva fortunan päätös välieräpareja arvottaessa. Toiveena oli toki saada revanssi Sveitsiltä, mutta vasta finaalissa. Ensimmäisen pelin fanny ei mielestämme kertonut koko totuutta joukkueiden tasosta, joten korjausta asiaan lähdettiin hakemaan "hyvällä sykkeellä". Sveitsiläisten alku oli kuitenkin murskaava. Kahdeksan ensimmäisen kierroksen ajan sveitsiläiset pelasivat uskomattoman hyvin. Joukkueen 48 pelatusta kuulasta tilastoihin merkittiin onnistuneita heittoja 30 kpl eli 62,5%. Tämän lisäksi Sveitsin joukkue ampui vahingossa kolme kertaa oman kuulan pois. Tilanne kahdeksan kierroksen jälkeen 1-12. Tämän jälkeen sveitsiläisten hurmos tasoittui, mutta etumatka oli riittävä, lopputulos kolmentoista pelatun kierroksen jälkeen 4-13. Suomalaisten hyvä tasainen peli ei riittänyt tälläkään kertaa Sveitsin kaatamiseen. Suomelta kuitenkin koko kisojen paras peli; onnistuneita asetuksia 57% ja ammuntoja 48% (Sveitsi 63% ja 44%). Toisessa välierässä Ranska voitti Italian 13-8.

Pronssimatsi oli kahden pettyneen joukkueen vääntöä. Tunnelmaa ja asennetta ei huokunut kummastakaan joukkueesta, minkä ansiosta pelin taso oli heikko. Suomen joukkue onnistui kuitenkin lopulta ryhdistäytymään paremmin ja vei ottelun tuloksella 13-6. Tilastoihin Suomelta asetuksista 48% onnistuneita ja Italialta 30%, ammunnoista Suomelta 15% ja Italialta 18%.

Kommentteja kilpailusta ja joukkueesta

Seuraavassa on täysin subjektiivisia kommentteja MM-matkasta, peleistä ja joukkueestamme. Olisi tietysti hienoa yrittää perustella laajemminkin näitä näkemyksiä, mutta seurattuani MM-kisoissa 447 kpl Suomen joukkueen heittoja jännittäen, uskoen ja toivoen pelaajien mukana niiden onnistuvan, en usko saavuttavani objektiivisuutta enää millään. Näitä kommentteja en kuitenkaan olisi kirjoittanut ellen olisi lukenut "vessan seinältä" kirjoituksia, joissa poikien saavutus kyseenalaistettiin.

Matka kilpailuihin oli raskas ja ajoittui liian lähelle kilpailun alkua. Palautuminen yli puoli vuorokautta kestävästä matkasta ei onnistu yhdeksän tunnin yöunilla. Kun tarkoituksena olisi vielä saada paras mahdollinen suoritus aikaiseksi tarvittaisiin pari päivää myös harjoitteluun ja pelituntuman löytämiseen. Tästä kaikesta pojat jäivät paitsi. Totesin useaan otteeseen, että mikäli kilpailu olisi alkanut vasta sunnuntaina (kolme päivää myöhemmin) olisi joukkueemme ollut "normaalissa" kunnossa. Neljän tunnin aikaeron vaikutusta en lähde edes arvioimaan.

Pelit olivat alussa varsin heikkoja. Kuvaavaa on, että viiden ensimmäisen ottelun ajan jokaisessa pelissä joukkueen asetusprosentti (onnistuneiden heittojen osuus) kasvoi. Toisaalta matkasta toipuminen, kenttään tottuminen sekä pelituntuman hakeminen vievät oman aikansa, mikä myös selittää osaltaan huonoa alkua ja pelin paranemista. Joukkueen paras peli oli lauantain välierä. Tämä Sveitsi-ottelu ei ollut täydellinen, mutta edusti jokseenkin sitä rutiinitasoa, millä joukkue hyvänä päivänä pelaa.

MM-pronssin saavuttaminen vaati myös onnea. Jos esimerkiksi Madagaskar olisi ollut ajoissa paikalla olisi joukkue saattanut joutua perjantaiaamun karsintapouleen, joka olisi voinut olla liikaa. Edelleen voidaan jossitella, mitä olisi tapahtunut jos Marokko, Algeria ja Tunisia olisivat olleet paikalla. Tämä kaikki on silti mielestäni turhaa.

Seuraavassa vertailun vuoksi tilastot neljän kilpailun peleistä junioreiden MM-joukkueeltamme (28.-30.10.), La Mayonnaise -trippelin voittaneelta joukkueelta (5.-6.6.), SM-sarjan finalisteilta (25.7.) sekä yleisen sarjan MM-joukkueelta Reunionilta (29.9-3.10.):

Ottelu         1      2      3      4      5      6      7      8        ka.

Jr-MM         33%    37%    37%    38%    45%    41%    54%    38%       41%

Mayonn.       32%    48%    51%    68%    43%    60%    56%     -        51%

Munkka        53%    53%    51%    54%    49%     -      -      -        52%
PSC           43%    38%    58%    56%    40%     -      -      -        47%

Yl. MM        52%    36%    53%    46%    42%    44%    42%    33%       44%

Nämä esitetyt prosentit saattavat tuntua hieman turhilta, mutta ne antavat vertailupohjaa niille luvuille, joita olen esittänyt kirjoituksissani. Ko. luvut ovat koko joukkueen keskiarvo ammunta ja asetus yhteenlaskettuna. Kentät, eivätkä vastustajat ole vertailukelpoisia, mutta siitä huolimatta huomataan yli 50%:n tason olevan varsin kova. Prosentit perustuvat asetusten osalta pitkälti tilastoijan arvioon, mutta tiettyä linjaa on pyritty noudattamaan. Lisäksi tilastot ovat kaikki saman tekijä käsialaa yleisen sarjan MM-kisoja lukuunottamatta, jonka tilastoi Henrik Gripenberg. Tätäkin tilastoa on kuitenkin verrattu toisen henkilön saamiin tuloksiin ja ne todettiin yhteneväisiksi.

Onnistumisprosenttia oleellisempaa on ymmärtää se, että pelissä on vastakkain kaksi joukkuetta. Hyvä tai lähes täydellinen peli ei tuota lisäarvoa voitolle. Riittää, että joukkue pelaa paremmin kuin vastustaja. Taito ja halu voittaa näkyy tuloksen paranemisena kilpailun edetessä ja venymisenä tiukoissa kamppailuissa. Suomen junioreiden peleissä tämä taito/lahjakkuus ja halu on näkynyt selvästi. MM-kilpailuissa kahdessa pelissä pojat nousivat 7-11 ja 6-12 tilanteesta voittoon sekä Mayonnaise -turnauksen finaalissa tilanteesta 3-11. Joukossa on huonojakin pelejä, mutta ne on pystytty sivuuttamaan. Lisäksi on muistettava, että junioritasolla hyvän ja huono pelin ero voi olla valtava. Vuosien myötä kertyvän rutiinin kautta tämäkin heilahtelu pienenee.

Poikien suorituksen arvoa nostaa se työ, jonka he ovat tehneet itse. Valmistautuminen kilpailuun ja yleensä valmentautuminen on ollut lähes täysin omatoimista. Tietäen sen, miten monet muut maat ovat panostaneet joukkueiden valmennukseen en voi kuin "nostaa hattua" suomen junioreille. Poikien lisäksi kiitos kuuluu myös niille muutamalle henkilölle, jotka ovat opastaneet junioreita lajiin sisään ja ohjanneet suurimpien kivikoiden ohi. Oma osuuteni on rajoittunut lähes täysin kilpailutilanteeseen, jolloin tehtävissä ei ole enää juuri mitään.

Joidenkin kirjoittajien kommentit 14, 16 ja 17 -vuotiaiden poikien suorituksesta ovat suorastaan loukkaavia. Toivoisin, että aikuiset ihmiset ymmärtäisivät jakaa sen onnistumisen tunteen, joka pojilla ja muutamalla muullakin henkilöllä on. Kaikesta huolimatta pronssin voittanut joukkue tuli Suomesta ja edusti Suomen Pétanque-Liittoa, aivan kuten kaikki tähänastiset ja tulevatkin MM-joukkueemme.

Matti Törrönen