Suomen Petanque-Liitto SP-L ry - http://petanque.fi/


Valiokunnan raportit

4.10.2005 | Juniorien valtakunnallinen valmennusleiri 1.-2.10.2005 Mikkelissä
Leiristä ilmoitettiin valmennuksen nettisivuilla syyskuun puolivälissä. Leiri oli avoin valmennustapahtuma kaikille juniorisarjan pelaajille. Kaksipäiväisen leirin pitopaikkaa jouduttiin hakemaan monen eri paikkakunnan kautta ja se oli alkuperäisen suunnitelman mukaisesti tarkoitus järjestää jo viikkoa aikaisemmin. Lopulta leiripaikkakunnaksi varmistui Mikkeli. Valitettavasti ne menestyneet pelaajat, poislukien leirivalmisteluihinkin osallistunut Arto Stenberg, joita tiedustelin leirille ohjaajiksi, eivät päässeet tällä kertaa mukaan.

Leiriin osallistui viisitoista junioria, joista kaksi tyttöä. Seuroissa on tehty kuluneen kesän aikana hyvää juniorityötä, jonka ansiosta aktiivisten juniorien määrä on kasvanut. Samalla on todettava juniorien tason nousseen edelliseen kauteen nähden selvästi. Meillä on useita hyvän tekniikan omaavia nuoria pelaajia ja ennen kaikkea meillä on mukana alati kasvava määrä petankin oppimisesta kiinnostuneita nuoria. Taidot kehittyvät tekemisen kautta ja se vaatii kaikilta aikansa, päättäväisesti eteenpäin.

Leirin teemana oli petankkiheiton löytäminen omasta itsestä. Harjoitteiden ja harjoitustilanteiden kautta junioreille opetettiin tekniikan perusteita ja niissä harjaantumisen merkitystä. Jokaisen juniorin asetus- ja ammuntaheitot videoitiin ja niitä tarkasteltiin henkilökohtaisten ohjeiden kera. Pelitilanteissa juniorit kokeilivat annettujen ohjeiden mukaisia muutoksia tekemiseensä. Kaikessa opetuksessa korostettiin henkilökohtaista tapaa heiton tekemiseen heiton perustekijöitä painottaen. Taitoratakilpailun kautta junioreille asetettiin tehtäviä, jotka omalta osaltaan toivat esille leirillä käsiteltyjen seikkojen merkitystä petankkiheitossa. Videon välityksellä tutustuttiin myös maailman parhaiden heittäjien suorituksiin MM-kilpailuissa.

Jokainen juniori sai henkilökohtaiset ohjeet, harjoitteet ja ohjauksen teknisen suorituksensa parantamiseen. Lisäksi jokainen sai mukaansa monisteen leirillä käsitellyistä asioista.

Leirin henki oli erinomainen ja kaikki ensikertalaisetkin pääsivät vaivattomasti mukaan junioriryhmään, josta ei löytynyt mestareita, ainoastaan asiaansa paneutuneita nuoria petankisteja. Meillä on hyvin käyttäytyvä, innostunut junioriryhmä.

Näinä aikoina on ollut havaittavissa kiinnostusta junioritoimintaan ja -valmennukseen. Tämä on erinomaisen hyvä asia, jonka toivoisi yhä enemmän kanavoituvan toiminnaksi seuroissa. Nyt mukana olleille seuroille erityinen kiitos tekemästänne juniorityöstä, tästä on hyvä jatkaa.

Kaksipäiväisen leirin aikana mukana olleet seuraohjaajat tekivät suuren työn leirin onnistumiseksi osallistumalla ohjaukseen, kiitokset Mira Kyllöselle, Daniel Duhamelille ja Antero Lehdelle sekä leiriläisten tekniikkaohjauksesta vastanneelle Arto Stenbergille.

Kiitän myös järjestelyissä suuren työn tehneitä Mikkelin Eija Hurria, Jaakko Kimaria, Jari Alasta ja Jukka Salmista.

Kilpailukausi 2005 on saatu junioreiden osalta päätökseen ja harjoituskausi 2006 alkaa, tsemppiä kaikille juniorityössä mukana oleville!

Arto Savolainen

24.8.2005 | Juniorit PM-kilpailuissa 2005
Arto Savolaisen kuvitettu raportti (PDF 460 kt)

11.8.2005 | SM-kilpailut juniorisarjassa 2005
Tämän vuoden SM-kilpailut Kouvolassa antoivat ajattelemisen aihetta monellakin tavalla. Kilpailuihin oli nyt ensimmäistä kertaa sisällytetty ns. "nuoremmat juniorit-sarja". Liittokokouksen päätöksellä mukaan otettu sarja on mitä ilmeisimmin tarkoitettu kannustamaan vasta-alkajia ja iältään nuoria petankisteja lajin pariin. Sarjan tarpeellisuudesta ja sen SM-arvosta voidaan olla montaa mieltä, mutta meidän on elettävä päätösten mukaisesti. Oli valitettavaa etten päässyt paikanpäälle seuraamaan tämän sarjan pelejä.

Juniorisarjan kaikissa pelimuodoissa oli havaittavissa selkeä tason nousu edellisvuoteen verrattuna. Valitettavasti meillä on kuitenkin edelleen tilanne jossa melko vähäisellä pelikokemuksella ja vaatimattomillakin taidoilla voi nousta aivan kärjen tuntumaan pelaajalukumäärän vähäisyyden vuoksi. Tämä estää osaltaan todellisen ja pelaajia kehittävän kilpailun syntymistä. Kilpailutapahtuman luonne on edelleenkin pienen porukan "kisa". Tämä on havaittavissa peliin valmistautumisessa, keskittymisessä ja osin myös pelin vaatimusten torjumisessa itse pelitilanteessa. Jos haluamme edelleenkin ajatella SM-kilpailujen juniorisarjaa vain pakollisena osana kilpailua ja nuorten "hauskana kilpailuna", on kovin vaikea rakentaa tulevaisuutta niille nuorille jotka haluavat edetä tässä lajissa pitemmälle kuin vain "SM-heittäjäksi". Kaikki mahtuvat mukaan, jokainen omilla kyvyillään ja taidoillaan kunhan tiedostetaan mitä ja missä ollaan tekemässä. Tässä asiassa katseet kääntyvät seuroihin, liittoon ja kilpailujärjestäjiin.

Olemme saaneet kuulla naapurimaamme loistavista junioritytöistä ja heidän saavutuksistaan. Myös meidän SM-kilpailuissamme oli jälleen mukana lahjakkaita tyttöjä jotka tarvitsevat kannustusta ja ohjausta päästäkseen oikeasti lajin pariin. Tässä yhteydessä on myös otettava esille junioreiden pelaaminen naisten- ja yleisen sarjan peleissä. Junioreista on toki hienoa voittaa nimekkäitä suomalaisia pelaajia. Se kannustaa ja innostaa eteenpäin. Ympärillä olevien aikuisten on silti syytä muistaa säilyttää maltti ja todellisuuden taju. Petankissa, kuten useimmissa urheilulajeissa joissa voidaan kilpailla huipputasolla pitkään, on mukana myös nopean nousun aiheuttamat vaarat kehitysvaiheessa oleville nuorille. Suosittelisin pysymään juniorisarjassa ja hakemaan sieltä ensin kaiken mahdollisen opin ja taidon henkilökohtaisella tasolla. Haasteita on jokaiselle takuulla riittävästi.

Itse peleissä alkusarjoista finaaleihin saakka oli havaittavissa hienoja asioita. Meidän juniorimme hallitsevat kohtalaisen hyvin pelikäyttäytymisen ja säännöt. Heittotekniikassa on puutteita mutta siinäkin on menty eteenpäin edellisvuoteen verrattuna. Näin etenkin ns. kilparyhmän pelaajien osalta. Rohkeutta pyrkiä suorittamaan tarvittavat heitot ei puutu, ammutaan kun pitää ampua. Kenttiä ei oikein vielä jakseta tarkastella eikä alastulopaikkoja katsella, mutta eiköhän se seikka valkene kun tekniikka kehittyy sen hyödyntämiseen riittävälle tasolle. Kilpaileminen on monilla vielä leikkimistä vaikka muutamia turhankin totisia kasvoja oli havaittavissa. Tämä ilmiön toki saattaa havaita myös aikuisten sarjoissa. Juniorisarjassa on hyvä opetella kilpailemaan, sillä sen oppiminen aikuisiässä on kovin vaikeaa ja opetellessa on hyvä muistaa häviämisen kuuluvan ikävänä osana kilpailemiseen.

SM-kilpailuissa nähdyn perusteella on todettava SP-L ry:llä ja sen valmennustoiminnalla olevan vielä paljon tehtävää ja kehitettävää juniorisarjan edistämisessä. On hienoa todeta näiden paineiden kasvavan kentältä päin, seurojen ja pelaajien suunnasta. Siellä missä esiintyy työntekoa ja vaatimuksia on myös kehitystä.

Arto Savolainen

10.8.2005 | Sedan 2005 toi menestystä
Arto Savolaisen raportti Sedanin kesäkuun junioriturnauksesta (PDF 487 kt)

4.8.2005 | Juniorien MM-kisat 21.-24.7.2005 Longueuil Kanada

Joukkueessa olivat mukana pelaajat Ville Punta, Mikko Talja ja Jukka-Pekka Kimari. Delegaation johtajana toimi Pasi Punta ja turistina oli mukana Jukka Järvinen. Allekirjoittanut toimi joukkueen valmentajana.

Lähdimme matkalle Helsingistä tiistaina 19.7 ja tulimme takaisin seuraavan viikon tiistaina 26.7. Aikaeroon sopeutuminen Kanadaan mentäessä sujui mutkattomasta. Keskiviikkona pidimme lepopäivän ja kävimme piipahtamassa metrolla Montrealin keskustassa. Luonnollisesti kävimme Montreal Canadiensin kotiluolassa Bell Centerissä. Pukukopista jäälle menevät pelaajat näkevät kyltissä olevat lauseet, jotka sopivat hyvin myös mille tahansa petankkijoukkueelle: "Working together, winning together, growing together".

Kisahotellina toimi Le Dauphin, jossa oli erinomaisesti varustellut huoneet. Varsinkin ilmastointia oppi arvostamaan, koska Montrealissa oli lämmintä noin 30 astetta, jonka lisäksi ilman kosteusprosentti oli varsin korkea. Vartin kestäneet kuljetukset kisapaikan ja hotellin välillä hoidettiin keltaisilla koulubusseilla. Normaali kisapäivän ohjelma oli seuraava: herätys viimeistään 6:45, jonka jälkeen aamupala, kamat kasaan ja ensimmäiseen kuljetukseen kisapaikalle klo 7:45, pelit alkoivat klo 9 jälkeen ja takaisin hotelissa oltiin klo 22. Kisapaikkana toimi paikallisen koulu- ja urheilukeskuksen jäähalli. Kentät olivat suhteellisen tasaiseksi jyrättyä kivituhkan ja betonin sekoitusta. Kuula pomppasi alastulossa, joten iskuheitot piti heittää perille. Yleisimmät asetusheitot olivat matalia ja iskuissakin käytettiin matalaa kaarta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Suomen pelit alkulohkossa

Suomi-Ruotsi pelin kierrokset: 1-0, 5-0, 5-3, 5-5, 5-9, 5-10, 5-12, 6-12, 6-13. Suomen peliprosentit: asetus: 36, ammunta: 42, yhteensä: 37. Ruotsin peliprosentit: asetus: 53, ammunta: 60, yhteensä: 54. Alkupelissä ruotsalaiset olivat selkeästi hermoistuneita, mutta pelin ratkaisu tapahtui lyhyellä matkalla pelatuissa kierroksissa, joita ruotsalaiset hallitsivat.

Suomi-Ranska pelin kierrokset: 0-5, 0-6, 2-6, snadi ulos, 2-7, 2-11, 2-13. Suomen peliprosentit: asetus: 55, ammunta: 53, yhteensä: 54. Ranskan peliprosentit: asetus: 77, ammunta: 70, yhteensä: 75. Pari huonoa kierrosta, mutta muuten hyvä peli meiltä. Turnauksen parhaalle joukkueelle ei tässä pelissä voitu mitään.

Suomi-Iso-Britannia pelin kierrokset: 1-0, 1-1, 1-3, 1-4, 1-9, 1-10, 1-11, 2-11, 2-12, 4-12, 4-13. Suomen peliprosentit: asetus: 49, ammunta: 55, yhteensä: 52. Iso-Britannian peliprosentit: asetus: 65, ammunta: 42, yhteensä: 61. Tämä peli hävittiin huonoon asetuspeliin, varsinkin yksi kierros, josta vastustaja sai viisi pistettä. Vastustajan välipelaaja tuli mummorullilla lähelle korkealla prosentilla. Pelin lopussa vaihdoimme Villen ja Mikon paikkoja, tällä järjestyksellä pelattiin turnauksen loput pelit.

Suomi-Japani pelin kierrokset: 1-0, 1-1, 3-1, 3-2, 7-2, 8-2, snadi ulos, 12-2, 12-3, 13-3. Suomen peliprosentit: asetus: 61, ammunta: 46, yhteensä: 54. Japanin peliprosentit: asetus: 42, ammunta: 14, yhteensä: 39. Tässä pelissä oli todellinen fair play-meininki, kumpikin joukkue lahjoitti omassa isossa lisäpistepaikassaan pisteen vastustajalle. Tasoero oli kuitenkin selvä.

Suomi-Kanada 2 pelikierrokset: 0-1, 0-3, 2-3, 2-7, 4-7, 6-7, 6-10, 6-11, 7-11, 10-11, 12-11, snadi ulos, 13-11. Suomen peliprosentit: asetus: 48, ammunta: 48, yhteensä: 48. Kanadan peliprosentit: asetus: 36, ammunta: 40, yhteensä: 36. Hieno nousu pojilta, jota avitti vastustajan asettajan sekä pelin lopussa hänen tilalleen tulleen vaihtopelaajan huono peli.

Jatkopouleen pääsy oli kiinni viimeisestä käynnissä olevasta pelistä Ruotsi-Iso-Britannia. Jos Ruotsi olisi hävinnyt, niin olisimme pudonneet pisteillä pois jatkopeleistä. Peli päättyi onneksi Ruotsille 13-11.

Suomen pelit jatkopoulessa

Ensimmäinen peli oli Tunisiaa vastaan. Pelikierrokset: 0-4, 2-4, 2-5, 2-8, 2-10, 2-13. Suomen peliprosentit: asetus: 39, ammunta: 20, yhteensä: 36. Tunisian peliprosentit: asetus: 59, ammunta: 57, yhteensä: 58. Peli oli vastustajan hallussa koko ajan ja oma peli piiputti. Olisikohan ollut jännittämisellä osuutta asiaan.

Seuraavassa pelissä tuli vastaan Belgialle ensimmäisen pelin hävinnyt Viro ja kahdeksan kierroksen jälkeen tulostaululla oli lukemat 0-13. Suomen peliprosentit: asetus: 48, ammunta: 37, yhteensä: 44. Viron peliprosentit: asetus: 61, ammunta: 50, yhteensä: 57. Pelissä oli meille yhdellä kierroksella kuuden pisteen paikka, mutta kaksi viimeistä iskua eivät osuneet. Virolaisilla oli peli hyvin kasassa, kuten kisan loppujärjestyksestä voi huomata.

Suomen pelit Coupe de Nations -kisassa

Poulessa oli kolme joukkuetta: Luxemburg, Tsekki ja Suomi. Ensimmäisellä kierroksella saimme ilmaisen voiton. Toisessa pelissä Tsekki voitti hieman yllättäen pääkisan putoamisesta turhautuneen Luxemburgin joukkueen.

Tsekki-pelin kierrokset: 0-2, 3-2, 4-2, 7-2, 7-6, 9-6, 9-8, 10-8, 13-8. Suomen peliprosentit: asetus: 54, ammunta: 38, yhteensä: 50. Tsekin peliprosentit: asetus: 46, ammunta: 47, yhteensä: 46. Nyt oli oma peli kohtuullisessa kunnossa. Tsekki oli taidoiltaan jäljessä ja pelasi aika hidasta peliä. Kuulemani mukaan Tsekki ja Ruotsi ovat käyttäneet samaa ranskalaista valmennusosaamista, koska molempien joukkueiden kenttäkäyttäytyminen oli aivan samanlaista.

Näissä kisoissa ensimmäinen ja viimeinen peli pelattiin Ruotsia vastaan, joista jälkimmäinen oli tosi kunnollinen taistelu. Kierrokset: 1-0, snadi ulos, 4-0, 5-0, jonka jälkeen Ruotsi vaihtoi välipelaajan pois, laittoi asettajan väliin ja varapelaaja meni asettajaksi, 5-3, 5-5, 5-7, 5-8, 8-8, 8-11, 9-11, 9-12, 9-13. Suomen peliprosentit: asetus: 58, ammunta: 48, yhteensä: 55. Ruotsin peliprosentit: asetus: 59, ammunta: 50, yhteensä: 56. Tässä pelissä pojat pelasivat ihan hyvin, mutta paremmalle joukkueelle ei voitu mitään. Yhdellä kierroksella olisi taas ollut ryöstön paikka, mutta tällä kertaa ei onnistuttu.

Yhteenveto joukkueen peleistä

Joukkueen prosentit koko turnauksen aikana olivat seuraavat: asetus 49, ammunta: 46, yhteensä: 48. Kuulia heitettiin 493, joista asetuksia oli 322 ja iskuja 171. Joukkueen asetuspeli ei ollut riittävän korkealla tasolla kentällä, jossa ei ollut lainkaan irtokiviä. Huonot asetuskierrokset johtivat poikkeuksetta vastustajan isoon pistesaaliiseen. Asetuspeli vaatii aina kisoissa työn tekemistä heiton eteen. Lisäksi pitää harjoitella enemmän kovilla ja hankalilla kentillä. Joukkueen ammuntapeli sujui ihan hyvin. Lisäksi joukkueen kenttäkäyttäytyminen oli todella hyvää. Kisoihin osallistui 23 joukkuetta. Pääkisassa olimme sijoilla 9-16 ja CdN kisassa sijoilla 5-8.

Ammuntakisa

J-P:n ensimmäinen sarja: 0,0,1,3 / 0,3,0,0 / 1,1,1,1 / 0,hylätty 3,0,3 / 0,0,3,0 yht. 17. J-P:n toinen sarja: 5,0,0,0 / 3,3,3,0 / 1,1,1,3 / 0,0,1,0 / 5,0,0,0 yht. 26. Jatkoonpääsy oli todella lähellä, koska toisessa sarjassa oli useita "liki piti" tapauksia, esim. takakuulan ammunnassa oli 5 pistettä enemmän kuin lähellä, mutta vain piste saatiin.

Ammuntakilpailun karsinnassa ensimmäisellä kierroksella Ruotsin Jessica sai tuloksen 47. Saman tuloksen teki Madagaskarin ampuja toisella karsintakierroksella. Ranskan Kevin Malbec teki uuden juniorien maailmanennätyksen 62 ensimmäisellä cup-kierroksella. Tällä tuloksella hän jakaa myös yleisen sarjan ennätyksen Quintaisin kanssa.

CdN-finaali

CdN-finaali Ruotsi-Belgia: snadi ulos, 0-1, 0-3, 0-5, 1-5, 1-7, 2-7, 4-7, 5-7, snadi ulos, 7-7, 7-8, snadi ulos, 7-9, 9-9, 11-9, 13-9. Tasainen finaali, jossa Belgian ote voitosta kirposi loppukierroksien epävarmuuteen.

CdN tulokset: 1. Ruotsi, 2. Belgia, 3-4. Madagaskar ja Luxemburg, 5-8: Marokko, Iso-Britannia, Sveitsi, Suomi.

MM-finaali

MM-finaaliin raivasivat helposti tiensä Ranska ja Espanja. Pelin kierrokset: 0-2, 4-2, 8-2, jonka jälkeen Espanja vaihtoi välipelaajan pois ja tilalle tuli ammuntakisan finalisti, 9-2, 10-2, 12-2, 14-2, 15-2. Ranskan joukkue oli näissä kisoissa täysin ylivoimainen. Ranskan joukkueen iskijänä pelannut Dylan Rocher on todella hyvä pelaaja ikäisekseen, sekä iskut että korkeat asetukset tekevät tulosta. Varsinkin iskuheittojen jättöprosentti on melkoinen: finaalissa osumia 11/12 ja osumista vain kaksi ei jäänyt. Harvassa perheessä sekä isä että poika ovat samaan aikaan saman lajin hallitsevia maailmamestareita.

MM loppujärjestys: 1. Ranska, 2. Espanja, 3-4. Viro ja Tunisia, 5-8: Italia, Tanska, Hollanti, Saksa.

Lopuksi vielä isot kiitokset hyvin sujuneesta matkasta ja loppuun asti täysillä pelatuista peleistä koko joukkueelle: Villelle, Mikolle ja Jukka-Pekalle, delegaation johtajalle Pasille sekä urhealle turistille Jukalle.

Arto Stenberg

7.6.2005 | Naiset Viro-maaottelussa

Suomi-Viro maaottelu 4.6.2005 Helsinki, naisten sarjan raportti

Naisten joukkueen Viro-maaotteluun muodostivat Riitta Kangas (asettaja), Mari Lohman (välipelaaja) ja Tarja Roslöf (ampuja). Pelipäivän aattona naisten vastuuvalmentajalle tuli yllättävä työeste, ja joukkueen avustajana maaottelun ajan toimi lopulta Matti Törrönen.

Viimehetken vaihdos ja uusi joukkue olisi voinut sekoittaa pakan lopullisesti, mutta ensimmäisessä pelissä sitä ei näkynyt merkkiäkään. Viron ykkösjoukkue sai tuta suomalaisten naisten säälimättömyyden häviten pelin 13-8. Joukkueemme johti ja hallitsi peliä koko ajan. Ammunnoista osumia oli 10/17 (59%) ja asetuksista pelissä 28/44 (64%). Pelin hahmo oli Mari Lohman, jonka asetusten onnistumisprosentti oli peräti 78% ja ammunnoissa täysi 100% (2/2). Kuin kruunuksi pelille ampui Tarja viimeisellä kuulallaan karon, johon peli päättyi. Suomen joukkueen onnistumisprosentti 1. pelissä oli 62%.

Toisessa ottelussa Viron kakkosta vastaan ensimmäinen kierros oli järkyttävä molemmilta joukkueilta. Naiset saivat harottua pelinsä kuitenkin nopeammin kasaan, ja siirtyivät jo 6-0 johtoon. Virolaisten tasoitettua pelasivat suomettaret onnistuneen kierroksen ampuen ainoat virolaisten onnistuneet kuulat pois. Tätä viiden pisteen kierrosta seurasi klassinen romahdus, eikä seuraavalla kierroksella itse heitetyn snadin lähelle saatu yhtään kuulaa. Kaksi osumaa vei naapureilta kaksi pistettä, ja vastustaja joutui tyytymään neljään pisteeseen. Viimeiset kaksi kierrosta olivat meiltä ponnettomia, minkä seurauksena vastustaja vei pelin 11-13. Suomen joukkueen onnistumisprosentti 2. pelissä oli 39%.

Kolmannessa pelissä lounaan jälkeen heitot olivat jälleen paremmin kentällä, mutta niin oli vastustajallakin. Peli kesti 11 kierrosta, joista meille 4 ja vastustajalle 6. Yhdellä kierroksella snadi kuoli. Voitto meni Virolle numeroin 8-13. Suomen joukkueen onnistumisprosentti 3. pelissä oli 46%.

Neljäs peli Viron junnuja vastaan alkoi naisilta hyvin. Johtoasemassa 7-3 tuli kuitenkin nollakierros, jolta juniorit ottivat snadia ampumalla neljä pistettä. Ratkaisu oli yllättävä ja melko outo, mutta tällä kertaa tuloksellinen. Tasoituksen jälkeen junioreiden peli loksahti kohdalleen ja tulos oli sen mukaista. Ampujan kahdeksasta viimeisestä heitosta 7 osumaa, joista yksi snadiin ja kaksi viimeistä karoja. Suomen joukkueen onnistumisprosentti 4. pelissä oli 52%

Viimeinen ja tietyllä tavalla tärkein peli oli luonnollisesti Viron naisjoukkuetta vastaan. Seitsemällä ensimmäisellä kierroksella joukkueen peli oli luokatonta. Vastustajan peli oli samaa tasoa lukuun ottamatta toista pelikierrosta, jolta virottaret todella pelasivat itselleen viisi pistettä. Tilanteessa 4-12 Mari siirtyi asettamaan ja joukkue ryhtyi pelaamaan Riitan seuraksi. Viidellä viimeisellä kierroksella joukkueella oli tasaisesti pelissä mukana yhteensä 15 kuulaa. Vertailun vuoksi todettakoon, että ensimmäisillä seitsemällä kierroksella onnistumisia oli 10, minkä lisäksi kolmella heitolla tuhottiin omaa peliä. Heikko peli, mutta jännittävä trilleri, kääntyi lopulta Suomelle. Voitto 4-12 tappioasemasta edustaa juuri sitä voittamisen kulttuuria, jota kaipaamme. Suomen joukkueen onnistumisprosentti 5. pelissä oli 37%.

Kaksi voittoa kolme tappiota on saldo, jota voidaan pitää tyydyttävänä. Ottaen huomioon lähtötilanteen ja sen, että missään pelissä naisia ei viety kuoriämpäriin rinnastettavalla tavalla, on tulos hyvä. Joukkueelle yritettiin painottaa peruspelin merkitystä, jonka avulla vastustaja pakotetaan pelaamaan ja onnistumaan. Toinen suuri asia oli pistepaikkojen hyödyntäminen. Peruspelissä on vielä runsaasti kehitettävää. Pelaajan yksilötaidoissa olevia puutteita ei edes joukkue pysty paikkaamaan. Pistepaikkojen hyödyntämisestä joukkue saa kuitenkin hyvä arvosanan. Jokaista peliä johdettiin, ja viimeistä peliä lukuun ottamatta jokaisessa otettiin vähintään yksi neljän tai viiden pisteen kierros.

Tämän raportin lisäksi naisten joukkueelle ja heidän vastuuvalmentajalleen tullaan toimittamaan laajempi palaute päivästä.

Matti Törrönen

7.6.2005 | Juniorit Viro-maaottelussa

Suomi-Viro maaottelu 4.6.2005 Helsinki, juniorisarjan raportti

Kilpailu sattui tällä kertaa koulujen päättäjäispäivälle. Kaikki valitut pelaajat ilmoittivat siitä huolimatta olevansa valmiita edustustehtävään. Mukaan kutsuttiin myös mm-kilpailuhin valitut junioripelaajat jotka myöskin saapuivat paikalle.

Juniorisarjan kahdeksan edustuspaikkoja tavoittelevan pelaajan joukosta valittiin tähän kilpailuun Matias Anttonen, Joel Anttonen ja Tommi Talja. Matias pelasi asettajana, Joel pelasi kolmanteen peliin saakka välissä ja siitä eteenpäin ampujana Tommin siirtyessä välipelaajan paikalle. Juniorit olivat yksimielisiä pelipaikkojensa suhteen eikä suurempia ongelmia syntynyt. Kapteenina toimi koko kilpailun ajan Tommi Talja.

Maaotteluun lähdettiin kolmella tärkeällä teemalla; joukkuepeli, tohtorin ote ja viiden pelin turnaus jossa viimeinen peli on se kaikkein tärkein. Jouset jännitettiin kestämään koko päivä. Pelaaminen tuli hoitaa viileästi mutta toinen toistaan tukien. Nämä samat seikat olivat myös tarkkailijoina ja opiskelijoina toimineiden mm-pelaajien havainnoitavana taktisten kuvioiden ohella.

Ensimmäinen peli alkoi meidän osaltamme lupaavasti, sillä Viron ampuja oli epävarma ja joukkuetoverit taas uskoivat häneen. Tämän ansiosta ja koska oma peli alkoi hyvin, pääsimme pienelle karkumatkalle. Iloa ei kuitenkaan kestänyt loppuun asti, sillä oma peli alkoi hajota yksinkertaisissa paikoissa. Virolaiset tulivat ja veivät meiltä varman voiton. Pojat pelasivat lähestulkoon omalla tasollaan, eikä ensimmäisten kierrosten jälkeen ollut havaittavissa jännitystä. Joukkueen keskinäinen puhe ei oikein vielä sujunut. Tappio 13-9.

Toinen peli avattiin komeasti kolmella pisteellä ja yhtä komeasti virolaiset ottivat ne takaisin seuravassa erässä. Kolmannessa olimme saamassa kaiken mahdollisen, mutta heidän ampujansa onnistui sutimaan snadin ulos ja pisteet jäivät jakamatta. Ilmeisesti tämä sekotti poikia hiukan ja kun siihen lisätään vielä virolaisille siunautunut vahvahko tuurin tuulahdus, niin loppu meni katsellessa. Tappio 13-4 ei ole voimasuhteiden mukainen vaikka tämä vastustaja olikin edellistä tasaisempi.

Kolmas vastustaja kohdattiin ilmeisesti meidän junioreille hankalimmalla kentällä, sillä asetusta ei saatu kohdalleen ei sitten millään. Oma osuutensa oli tietenkin myös risotolla. Pisteitä kuitenkin saatiin ja virolaisilla oli jo uskon horjumisen merkkejä, mutta taas kerran he saivat kuin saivatkin ne ratkaisevat kuulat kohdalleen. Nyt oli meidän pelaamisessamme harhailun makua ja virolaiset veivät pelin selvästi 13-3.

Neljänteen peliin saimme vastaamme naisjoukkueen. Komeasti alkoi ja pisteitä putoili viideltä ensimmäiseltä kierrokselta vaikka virolaiset kuinka yrittivät vastustaa. He olivat valinneet oikean taktiikan mutta onnistumisia ei tullut. Meille taas tuli ja kun sitten koitti totuuden hetki ja viiden pisteen mahdollisuus josta saimme vain yhden niin klassikko alkoi olla valmis. Piste pisteeltä tyttäret kuroivat etumatkan kiinni ja ohitse. Loppuun saakka yrittäen jouduimme sittenkin nöyrtymään tässä meidän parhaassa pelissämme 13-7. Pojat pelasivat kuitenkin komeasti.

Viides ja meille tärkein kierros toi vastaamme juniorit. Heti pelin alussa oli havaittavissa meidän junioreittemme väsyminen. Virolaisten onnistumiset ja meidän ajoittainen pakkoyrittämisemme johtivat lopulta täysin vetelään suoritukseen ja virolaiset keräilivät pisteet pois ihmetellen vastuksen puuttumista. Tämä peli hävittiin rumilla numeroilla 13-1 hyvin pelanneille junioreille jotka olivat valmiina taistoon.

Tappioista huolimatta on todettava poikien pelanneen taitojensa mukaan ja taas kerran rohkeasti oikeaa petankkia. Valmentajana en tietenkään ole iloinen viidestä tappiosta joista kolme olisi voinut mennä toisinkin päin. Sen sijaan olen iloinen siitä asenteesta jolla meidän juniorimme ovat liikkeellä. Esimerkillistä pelikäyttäytymistä ja peliin paneutumista. He haluavat oppia ja opettelevat. Jonain päivänä on voittojen vuoro, kärsivällisesti eteenpäin!

Arto Savolainen

17.5.2005 | Juniorisarjan toiminnasta
Juniorisarjan toimintaa ja sen aikatauluttamista alettiin laatimaan heti syysliittokokouksen jälkeen. Kalenteri valmistui käytännön syistä johtuen tammikuussa ja se toimitettiin liiton virallisille sivuille kaikkien nähtäväksi (Seurakysely/juniorit). Tässä työssä otettiin huomioon toiminnan ulottaminen koko vuotta kattavaksi joten jokaiselle kuukaudelle kilpailukauden loppuun asti on jokin tapahtuma, kilpailu tai leiri. Periaatteena on ollut nimenomaan junioreille suunnatun toiminnan lisääminen aikaisempaan nähden. Mikäli juniorit haluavat osallistua kilpailuihin yleisessä sarjassa, se on edelleenkin mahdollista. Kuinka tarpeellista ja hyödyllistä se on, onkin sitten erikseen arvioitava. Valmennuksen näkökulmasta näissä valtakunnallisissa olosuhteissa se on suoritettava harkiten ja ohjatusti varsinaisen hyödyn saamiseksi.

Tänä vuonna junioreille suunnattuja kilpailuja on ollut kaksi, joista toinen jouduttiin peruuttamaan osallistujien vähäisyyden vuoksi, toinen pidettiin onnistuneesti.

Juniorit saavat myös kansainvälistä kilpailutuntumaa etukäteisjärjestelyjä vaativissa tapahtumissa, mikä on otettava valintamenettelyineen huomioon. Tapahtumat ovat kestoltaan pitkiä ja tasoltaan vaativia, eivät siis mitään sunnuntai-aamun kentällä käyntejä.

Kaikki juniorit on toivotettu tervetulleiksi kaikkiin junioritilaisuuksiin. Seuroille tarkoitetussa juniorien tietopäivityksessä (Seurakirje/juniorit) pyydettiin seuroja toimittamaan junioreita koskevia perustietoja liittotason toiminnan suuntaamiseksi. Jotkut seurat vastasivat ja jotkut eivät. Tässä kyselyssä juniorit itse määrittelivät kuuluvatko he kansainvälisiä edustuspaikkoja tavoittelevaan ryhmään vai eivät. Kyselylomake on edelleenkin liiton valmennuksen virallisilla sivuilla saatavana.

Junioritoimintaa on rytmitetty huomioiden ne seikat joita on pidetty junioreiden kannalta tärkeimpänä. Toimintaa ja sen järjestelyjä voi aina kritisoida mutta arvosteleminen köykäisin perustein kokonaisuutta huomioimatta ei ole tarpeen.

Valtakunnallinen valmennusleiri 15.5.2005 Helsinki

Leiristä ilmoitettiin ensimmäisen kerran tammikuussa. Varsinainen leirikutsu julkaistiin maanantaina 9.5.2005 ja kaikille kilparyhmän pelaajille se toimitettiin sähköpostilla siihen liittyneen muun informaation vuoksi. Leiri oli kaikille avoin.

Tällä kertaa leirille osallistui junioreita seuraavasti (yhteensä 16); Helsinki 6, Hämeenlinna 2, Järvenpää 3, Kärkölä 1, Mikkeli 1 ja Mynämäki 3. Neljä tyttöä osallistui leiriin. Kaikki edustuspaikkoja tavoittelevat ns. kilparyhmän juniorit olivat mukana.

Junioreiden ohjauksessa avusti Marko Aalto, mistä hänelle suuret kiitokset.

Leirin avauksen jälkeen juniorit aloittivat petankin heittotekniikan perusteiden kertauksella ja kilparyhmän pelaajat heittivät ammuntatestin.

Testissä heitettiin 30 kuulaa puolen metrin ringin keskellä olevaan maalikuulaan. Heittojärjestely toteutettiin siten, että kahdessa ryhmässä kukin heitti yhden kuulan, jonka jälkeen heittovuoro vaihtui kolmelle seuraavalle. Heitot saman aikaisesti molemmissa ryhmissä. Tällä tavoiteltiin paineenalaista ja kilpailurytmin omaista tilannetta sarjana heittämisen sijaan. Heittomatkat olivat 6 ja 8 metriä. Kuulan tuli tulla maaliringin sisälle alas ja osumaksi laskettiin maalikuulan siirtyminen vähintään sijansa verran.

Saavutetut tulokset; 15, 12, 10, 10, 9, 7, 7 ja 5.

Kilpasarjan pelaajien kanssa käytiin henkilökohtaiset keskustelut liittyen kilpailukauden tavoitteisiin, kilpailuihin ja harjoitteluun. Harjoituspäiväkirjat käsiteltiin.

Kaikille leirille osallistuneille tähdennettiin harjoittelun merkitystä pelaajana kehittymisessä.

Pelaajia ohjattiin lyhyesti henkilökohtaisen heittotekniikan perusasioissa ja päivään mahtui myös muutaman harjoituspelin lisäksi "jättiläiskäyntiä" tulevaisuuden huippuhetkiä silmällä pitäen.

Kaikki osallistujat olivat kiinnostuneita oppimaan, joten nämä juniorit olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Harrastus lisääntyy, kehitys jatkuu joten eiköhän se tuo tulosta jo tänä kesänä.

Meillä on hienoja junioreita, niin tyttöjä kuin poikia ja on ilo todeta myös vanhempien sekä seura-aktiivien panostus heidän eteenpäin viemisessään. Kiitokset Teille.

Eteenpäin iloisesti treenaten, satoi tai paistoi!

Arto Savolainen

11.4.2005 | Juniorit 9.4.2005 Helsingissä

Duppeli

Kilpailuun osallistui yhdeksän duppelijoukkuetta. Mukana kilpailussa oli niin kilpasarjalaisia, kuin vasta uraansa aloittelevia nuoria tyttöjä ja poikia.

Juniorit tekivät hienon kilpailun juuri niillä taidoilla joita heillä on. Otteissa oli oikeaa tekemisen meininkiä ja onnistuneita suorituksia nähtiin tiukoissakin paikoissa. Tästä heidän on hyvä jatkaa. Tulokset kertovat omalta osaltaan kilpailun kulusta ja junioreittemme tasaisuudesta, kehittyminen jatkuu kaikkien osalta. Kaikissa juniorisarjan kilpailuissa palkitaan tänä vuonna "Paras pelaaja". Palkinto on kannuste joka annetaan hyvien suoritusten ja urheilullisen otteen omaavalle pelaajalle. Tässä kilpailussa palkinto olisi voitu ojentaa monellekin juniorille, mutta palkintoja on vain yksi ja sen sai J-P Kimari Mikkelistä. Kilpailu itsessään osoitti juniorisarjan omien kilpailujen merkityksen tulevaisuutta ajatellen.

Ammuntakilpailu

Kaikki eivät osallistuneet ensimmäistä kertaa järjestettyyn juniorisarjan ammuntakilpailuun. Kilpailun taso ei noussut vielä huikeaksi, mutta Tommi Taljan täräyttämä 28 pistettä junioreiden parhaana tuloksena oli tässä vaiheessa hyvä tulos.

Ammuntakilpailu antoi muutenkin ajattelemisen aihetta. Meillä on useita hyvin ampuvia junioreita jotka taistelevat keskenään tasapäisesti paremmuudesta. On siis lupa odottaa tulosten paranevan jo tänä vuonna.

Kaikkien tämän päivän junioreiden on hyvä tietää, että yleisen sarjan ammuntakilpailun voittaja Jussi Lehti oli joitakin vuosia sitten vielä juniori. Tekemällä työtä kehittymisensä eteen ei menestystä tarvitse välttämättä odottaa kymmeniä vuosia. Muilta osin yleisen sarjan ammuntakilpailu ei toiminut esimerkkinä junioreille heikkojen tulosten ja joidenkin osallistujien pelkokertoimen mukana nousseen metelöinnin vuoksi.

Asenteista

Isät ja äidit kenttien laidalla ovat puhuttaneet paljon muissakin lajeissa. Petankkikentän laidalla toivon näkeväni kannustavia, rohkaisevia ja tukevia vanhempia jotka antavat nuorten tehdä itse omat virheensä ja kokea onnistumisensa. Kilpailu ei ole oikea paikka perusopetukselle eikä kukaan meistä voi vaatia aloittelevan nuoren osaavan jo kaiken. Maailmanmestaruus on tavoitteemme, mutta arkinen uurastus ja myötäeläminen tämän päivän tehtävämme. Hiljaa hyvä tulee!

Rohkaisuksi niille joita matka tai "hyvän joukkueen puuttuminen" pelottaa kerrottakoon erään juniorin saapuneen paikalle junakyydillä yksin ilman tietoa pelikaverista, tarkoituksenaan osallistua ainakin ammuntakilpailuun. Kilpailupaikalta löytyi kuitenkin reipas juniori, joka ei ollut koskaan aikaisemmin osallistunut kilpailuun ja niinpä he yhdessä muodostivat joukkueen pelaten hyvät kisat. Hyvä pojat!

Kilpasarjan pelaajat ja harjoittelu

Kansainvälisten kilpailujen edustuspaikkoja on ilmoittautunut tavoittelemaan kahdeksan junioria. Liitto käyttää näihin kilpailuihin ja valmennustoimintaan kohtalaisen määrän rahaa. Tästäkin syystä junioreiden on osoitettava olevansa panostuksen arvoisia. Olemme ottaneet käyttöön harjoituspäiväkirjan, josta kaikkien kilpapelaajien tulee toimittaa allekirjoittaneelle jokaisen kuukauden viimeisenä torstaina kopio. Harjoituspäiväkirjaan merkitään kaikki liikuntaan ja petankkiin liittyvät tapahtumat. Harjoituspäiväkirja on pakollinen ja ainoa keino jolla yksi valmentaja voi tässä tilanteessa seurata eri puolella maata harjoittelevien pelaajien työskentelyä. Ohjaus tapahtuu leirien ja kilpailujen yhteydessä seuroissa tapahtuvan ohjauksen lisäksi.

Ensimmäisten harjoituspäiväkirjojen saldo oli huolestuttava. Meidän juniorimme eivät juuri harjoittele. Nyt jokaisen pelaajan viikkoon sisältyy kaksi harjoituskertaa ja kolmas peli- tai harjoituskerta, kilpailut ovat erikseen eivätkä ne korvaa harjoitusta.

On muistettava näiden nuorten tavoittelevan paikkaa kansainvälisissä kilpailuissa. Koulu- ja kotityöt on ilman muuta hoidettava kuten muidenkin urheilulajien nuoret tekevät. Kehittymistä ei kuitenkaan tapahdu ilman työn tekemistä ja jokainen nuori tekee työtä itsensä eteen.

Seuraavaksi tapahtuu

Liiton seuraava valmennustapahtuma pidetään 15. toukokuuta Helsingin Petankkihallilla ja siitä annetaan tiedote valmennuksen sivuilla myöhemmin. Tilaisuus on tarkoitettu kaikille junioreille ja edelleenkin toivon seurojen ottavan juniorityöhönsä jämerämmän otteen. Meillä on seuroja joissa juniorityötä tehdään jo tänään, joten se ei ole muillekaan mahdotonta. Eteenpäin!

Juniorisarjaan on valmisteilla harjoitteluohjeet ja ne toimitetaan junioreille suoraan sekä lisäksi valmennuksen sivuille yleisesti saatavaksi. Todennäköinen valmistumisajankohta on toukokuun alku.

Kesä on tuloillaan ja nyt viimeistään on aika ottaa kuulat mukaan pihalle ja petankkikentille!

Arto Savolainen

6.3.2005 | Juniorisarjan alueleirit Mikkelissä ja Porissa 5.3.2005
Leireistä tiedotettiin jo hyvissä ajoin ja tarkempi leiriohjelma toimitettiin viikkoa ennen leirejä kaikille tiedossa olleille junioreille ja junioritoimintaseuroille suoraan sähköpostitse.

Kahdella samanaikaisesti eri puolella Suomea pidetyllä leirillä pyrittiin saamaan pelaajien leirimatkat kohtuulliselle tasolle ja samalla kokeiltua alustavasti ns. aluevalmentajajärjestelyä.

Molempien leirien ohjelma oli samanlainen, harjoitteet ja ryhmäjaot toteutettiin leirikohtaisesti olosuhteita vastaaviksi. Koska molemmilla leireillä oli mukana kv-kilpailujen edustuspaikkoja tavoittelevia pelaajia, he saivat suoritettavakseen testit joiden tarkoitus on löytää tämänhetkinen suoritustaso.

Mikkelin leirille osallistui 6 junioria joista 3 ns. kilpasarjaan kuuluvaa ja vastaavasti Porin leirillä oli mukana niin ikään 6 junioria joista 3 kilpasarjaan kuuluvaa. Etukäteen kartoitettuna molemmille leireille oli tarkoitus saapua 15 junioria kumpaankin, kaikki eivät siis olleet liikkeellä.

Leireillä suoritetun ammuntatestin tulokset;
Ammunta vapaaseen kuulaan, matka 7 metriä, alastulopaikan raja 0,5 metriä kuulan edessä. Suoritus 3 heiton sarjoina vuoroparein yhteensä 30 heittoa/pelaaja. Tulokset heittäjittäin; 12, 12, 11, 10, 9, ja 8 jolloin keskiarvoksi tulee 10,3 osumaa/heittäjä.

Leireillä suoritetun asetustestin tulokset;
Asetus 6 metrin päässä olevaan 0,5 metrin alastuloympyrään jonka takana 1 metrin päässä takaraja. Suoritus 3 heiton sarjoina vuoroparein yhteensä 30 heittoa/pelaaja. Tulokset heittäjittäin; 8, 7, 5, 5, 4 ja 4 jolloin keskiarvoksi tulee 5,5 onnistumista/heittäjä.

Leirin vetäjien kommentit

Arto Stenberg, Pori
"Aloittelevilla pelaajilla nähtiin päivän aikana lupaavia otteita ja konkaritkin oppivat varmasti jotain uutta. Juniorien asenne leirillä oli kohdallaan: kaikki huomasivat, että kuulan voi kesyttää ainoastaan heittämällä hyviä heittoja, jotka saadaan aikaan toistojen avulla. Vaikea kenttä aiheutti aina silloin tällöin pieniä yllätyksiä, mutta samalla oppii lukemaan kenttää ja katsomaan tarkasti kuulan alastulopaikan."

Harri Tyyskä, Mikkeli
"Aamupäivällä harjoiteltiin kuulan nostamista heitossa, josta jokainen leiriläinen löysi uusia ulottuvuuksia. Toisena harjoitteluaiheenamme oli ammunta ja sen suorittaminen. Ruokailun jälkeen kertasimme aamupäivän harjoitteita, jonka jälkeen aloitimme pelaamisen. Pelaamisen ohessa kävimme läpi sääntöjä ja joukkueen toimintaa. "Kilpasarjalaiset" suorittivat asetus- ja ammuntatestin. Leiri onnistui aikataulultaan ja temmoltaan ihan kivasti, sillä tekemistä ja touhua riitti koko ajaksi. Leiriläiset jaksoivat olla innostuneita koko päivän. Se, että leirille ei tullut enempää osanottajia, oli harmillista. Sillä samoilla järjestelyillä olisi viety vaikka nelinkertainen pelaajamäärä. Kiitokset Allulle ja Sinille sekä muille halli- ja kanttiinijärjestelyistä."

SP-L ry:n ensimmäiset juniorisarjan alueleirit on pidetty ja kesää kohti mentäessä petankistienkin aktiivisuus todennäköisesti lisääntyy. Kiitän molempien leirien vetäjiä ja muita toimijoita sekä junioreiden vanhempia heidän työpanoksestaan. Juniorisarjalaisille on tulossa merkittävien kilpailujen ja uudenlaisen toiminnan kesä, tsemppiä!

Arto Savolainen

2.3.2005 | Juniorit Ruotsi-maaottelussa

Helmikuussa pelattavaan maaotteluun tulisi pystyä valmistautumaan kuten kilpailuun yleensäkin, leirityksellä ja joukkuekokoonpanojen hakemisella riittävän aikaisin. Nyt näin ei tapahtunut, valmentaja kantaa siitä osaltaan vastuun.

Joukkuevalinta suoritettiin tälle vuodelle valitun toiminta-ajatuksen mukaisesti; pyrkimyksenä saada mahdollisimman monta pelaajaa kansainväliseen kilpailukosketukseen kuitenkaan kilpailumenestystä vaarantamatta. Vaativa tehtävä.

Ensimmäisessä joukkueessa pelasivat kokeneemmat Ville Punta, Mikko Kamppuri ja Jukka-Pekka Kimari. Joukkueen pelipaikat löytyivät hyvin luonnollisesti myös pelaajien omien näkemysten pohjalta. Kapteeniksi nimesin aikaisemminkin samassa tehtävässä onnistuneen Mikko Kamppurin. Toinen joukkue edusti uusien pelaajien mukaantuloa. Ensikertalaisina Matias Anttonen ja Kenshi Kobe sekä PM-kilpailut käyneenä Joel Anttonen. Kapteeniksi nimesin Joel Anttosen ja pelipaikoista pääsimme joukkueen kanssa yksimielisyyteen.

Molemmat joukkueet aloittivat kilpailun luonnollisen alkujännityksen merkeissä. Aristelua ei esiintynyt, pikemminkin liiallista kiirehtimistä. Kenttä ei ollut kaikille ennestään tuttu ja osoittautui pojille hieman hankalaksi asetuspelissä. Asiaa käsiteltiin joukkueiden kanssa ja uskoakseni viesti viimein vastaanotettiin. Ammunta sujui odotetusti ja juuri tällä osastolla ruotsalaiset olivat varmuudessaan meitä edellä. Joukkuepelaamisessa oli alkumetreillä kovastikin hakemista, mutta kun pojat oikein tosissaan yrittivät, se parani koko ajan loppua kohden.

Lauantain peleistä voitimme yhden trippelin ja yhden duppelin. Kaikissa peleissä pääsimme kuitenkin pisteiden makuun. Miettiväisiä nuoria herroja päivän päätteeksi, ei murtuneita vaan uuteen päivään katsovia.

Sunnuntaina ensimmäiset pelit olivat latautuneiden joukkueiden kovaa tahtoa ja menihän se hiukan ylikin, iski jopa takaisin ja tarvittiin ryhdinparannusta. Viimeinen peli olikin sitten molemmilta joukkueilta kisojen paras. Kakkosjoukkue vei iloisesti ruotsalaisia alkupelissä, mutta varmuus ei aivan vielä riittänyt voittoon saakka, tosin ruotsalaisille siunautui mahtava heittosuoritus jolla peli katkaistiin meidän kannaltamme liian aikaisin. Hieno peli meidän junioreilta kuitenkin. Kokeneempi joukkueemme pelasi myös hyvän pelin johtaen alusta saakka. Ammunta nousi hyvälle tasolle ja rauhallinen asetuspeli oli ruotsalaisten peliä parempaa, joten hieno voitto hienosta pelistä.

Ruotsalaiset olivat matkassa selkeästi kakkosjoukkueella vaikka mukana oli meidän suunnastamme katsottuna hyviä pelaajia. Molemmat joukkueet oli rakennettu ampujien varaan. Toisessa ampui upeasti vähäeleinen tulevaisuudenlupaus Jimmy Roth, joka katsoimme myös kilpailujen parhaaksi junioripelaajaksi ja toisessa iloinen veitikka Tobias Edman. Molempien ampujien heittovarmuus ja pelaaminen oli korkealla tasolla ja tämän lisäksi he kumpikin olivat omien joukkueittensa loistavia johtajia, varsinaisia joukkuepelaajia. Lisäksi on mainittava Tobiaksen joukkueesta Måns Daniel erinomaisena asettajana ja taktikkona, viileys oli pojan valtti. Vastustajamme pelasi hyvää ja reilua peliä meitä vastaan.

Kilpailun kokonaistulos oli juniorisarjan osalta tappio, mutta viimevuotista kevyempi. Valmentajana olen erittäin tyytyväinen siihen asenteeseen ja tekemisen laatuun jota juniorit osoittivat sekä siihen tapaan jolla he itse rakensivat pelaamistaan joukkueena koko kisan ajan. Hienoja nuorukaisia!

Meidän juniorimme tarvitsevat vähintään saman määrän harjoitusta ja kilpailuja kuin ruotsalaisetkin pärjätäkseen kansainvälisissä kilpailuissa. Pojat ovat valmiita tekemään työtä kehittyäkseen ja meidän muiden huoleksi jää mahdollisuuksien luominen ja ohjaaminen eteenpäin. Tästä on hyvä jatkaa.

Arto Savolainen

Raportit vuodelta 2004