Petanque SM 1999


Kentät

Kisojen eniten valituksia synnyttänyt aihe oli "huonot" kentät. Ne olivat pehmeitä ja etukentillä oli liikaa karkeaa sepeliä. Tässä vähän faktaa ja pohdintaa aiheen tiimoilta:

Kahtena edellisvuonna kentät on tehty hienojakoisesta kivituhkasta, raekoko 0-3 tai 0-4 mm. Ne ovat olleet alkuviikosta pehmeät, mutta kovettuneet hieman loppuviikkoa kohden runsaan kastelun ja päällä kävelemisen ansiosta. Kyseinen hiekkalaatu tiivistyy märkänä kohtuullisen hyvin, mutta rakenne "hajoaa" heti, jos hiekka pääsee kuivumaan. Kentät ovat olleet niinsanotusti helpot, koska kuulien "vierittäminen" on ollut mahdollista ja "matoja" on voinut ampua pinnan vähän kuivuttua ja muututtua siksi irtonaiseksi.

Tänä vuonna päätettiin kokeilla hieman erilaista ratkaisua. Allekirjoittanut ehdotti eräässä SM-työryhmän kokouksessa, että kentät tehtäisiin vähän karkeammasta kivituhkasta tai murskeesta, raekooltaan 0-8. Muunmuassa Lahden edellistalven hallilta oli selkeät kokemukset siitä, että kivituhka 0-3 ei pysy tiiviinä kuivuessaan, mutta 0-8 on siinä suhteessa hieman parempi. Ehdotus hyväksyttiin.

Rautatientorille kilpailujen alkamisaamuna saapuessani hämmästelin hieman, koska hiekka ei näyttänyt lainkaan SM-työryhmän kokouksessa sovitun mukaiselta. Huomattavasti karkeampaa kiviainesta oli monin paikoin, mutta epätasaisesti eikä joka paikassa. Sain sattumalta käsiini hiekkatoimittajan kanssa tehdyn sopimuksen, jossa lukee mm. seuraavasti:

"Kentät tehdään kivituhkasta 0-6 (280 tn). "Haittakiviksi" 12-20 sepeliä noin 5 m3. Kivituhkakerroksen vahvuus noin 4-5 cm."

Joku, ei siis SM-työryhmä, oli ilmeisesti saanut hienon idean, että tehdään ensin kivituhkasta kova alusta ja laitetaan sen päälle ohut kerros karkeampaa sepeliä. Onhan paras mahdollinen petanquekenttä juuri nimenomaan sellainen, jossa on tosi kova pohja ja sen päällä vähän sepeliä. Idea oli siis muuten hyvä, paitsi että jokunen fakta oli unohtunut ja jokunen muu asia mennyt muuten vaan pieleen:

Rautatientorille ei ole mitään mahdollisuutta saada ensin sitä kovaa hiekkapohjaa. Sellaisen tekeminen vaatisi vähintään 15-20 senttimetrin kerroksen jotakin sopivaa hiekkalaatua ja ennen kaikkea useiden kuukausien ajan. Sellaista hiekkalaatua ei ole vielä keksittykään, jonka saisi millään järkevällä tunnetulla konstilla kovettumaan riittävästi muutaman tunnin aikana!

Kivituhkaa oli ilmeisesti ensin kasteltu ja jyrätty pyrkien mainittuun kovettumiseen, mutta siis tuloksetta. Sitten karkeampi sepeli oli kipattu päälle, epätasaisesti ja vain sinne tänne. Eniten sitä oli etukentillä. Koska pohjahiekka ei ollut kovettunut edellä mainituista syistä, ja siksi että sitä oli vain noin 5 senttimetrin kerros, sekoittui kivituhka ja sepeli hetkessä pehmeäksi mössöksi. Kivituhkaa olisi ehkä saanut olla vähän enemmänkin, mutta jo tämäkin määrä maksoi huikean summan.

Kentät kasteltiin ennen kisoja kertaalleen ja kisojen aikana toisen kerran. Useampikin kerta olisi ehkä ollut hyväksi, mutta Helsingin alueen vapaapalokunnista ei useiden soittelukierrosten jälkeen löytynyt kapasiteettia tehtävän suorittamiseen päivittäin. Toisaalta, perjantain ja lauantain välisenä yönä satoi runsaasti ja sade loppui hieman aamukahdeksan jälkeen. Silti kentät olivat aivan kuivat jo kymmeneltä pelien alkaessa. Karkeampi kivituhka ja sepeli yhdessä aiheuttivat sen, että materiaali ei pystynyt sitomaan kosteutta. Siksi huomattavastikaan runsaammasta kastelusta ei olisi ollut mainittavaa pitkäaikaisempaa hyötyä. Lisäksi aurinkoinen ja edellisvuosista poiketen tuulinen sää ja alhaisempi ilman kosteusprosentti kuivatti kentät aikaisempaa nopeammin.

Osa kentistä oli ihan kohtuullisia, juuri ne joissa oli vain kivituhkaa eikä sepeliä paljoakaan. Sunnuntaina nousi suurin urputus siitä, että yleisen trippelin jatkopelit määrättiin pelattaviksi niillä epäonnistuneimmilla etukentillä. Tämä oli kuitenkin ihan looginen päätös tuomareilta heidän oman työnsä helpottamiseksi ja erityisesti yleisön kannalta.

Runsaasta valituksesta huolimatta kuitenkin kentät olivat sääntöjen mukaiset ja kaikille samat. Monet pelaajat kantoivat huolta siitä, että etukuulaan kohdistettu ohi mennyt isku muuttuikin hyväksi asetukseksi. En ole kuitenkaan vielä nähnyt yhtään muutakaan sellaista kenttää, jossa huono heitto ei muuttuisi hyväksi jonkin sattuman kautta aina silloin tällöin, tai melko useinkin.

Yhteenveto: Mikä meni pieleen? Kuka on syyllinen? Miten jatkossa?

Kentät eivät siis olleet SM-työryhmän virallisen päätöksen mukaiset, vaan joku oli niinsanotusti "sooloillut", ihan vilpittömässä tarkoituksessa kuitenkin. Kentät eivät aivan ilmeisesti olleet myöskään kyseisen sooloilijan ajatuksen mukaiset, vaan jotain aivan muuta. Hiekat tulivat kuulemma reilusti myöhässä ja sepelit kipattiin suurinpiirtein yhteen kasaan. Paikalla ei ollut riittävästi talkooväkeä, eli noin sataa vapaaehtoista lapiomiestä, jotta tapahtuneita virheitä olisi voitu korjata vielä kisoja edeltäneen yön aikana.

Sen enempää ei syyllisiä ole tarpeen etsiä. Näin vain kävi ja sille ei enää jälkikäteen voi mitään muuta, kuin ottaa opiksi seuraavalla kerralla.

Ainoa mahdollinen tapa tehdä hyvät kentät Rautatientorille olisi ajaa sinne jo keväällä muutamaa kuukautta ennen kisoja reilu kerros jotakin sopivaa hiekkaa kovettumaan. Sitten kisoja edeltävänä päivänä päälle ohut kerros sepeliä. Jokainen varmaan kuitenkin ymmärtää, ettei tämä ole mahdollista.

Entä sitten Ruotsin malli, asfaltti ja sen päälle ohut kerros hiekkaa? Jokainen varmaan ymmärtää senkin, että emme voi vetää asfalttia Torin mukulakivien päälle.

Jos kuitenkin haluamme Rautatientorilla SM-petankkia pelata, jää jäljelle vaihtoehdoista vain kivituhka 0-3, 0-4, 0-6 tai 0-8 ja niin paksu kerros kuin mihin meillä on varaa. Lisäksi reilu kastelu ja sopeutuminen siihen, että kentät eivät ole kuitenkaan mitkään huippulaatuiset. Hienompijakoinen kivituhka sitoo paremmin kosteutta, mutta pehmenee kuivuessaan. Hieman karkeampijakoinen kuivuu nopeammin, mutta ei pehmene niin paljoa. Jonkinlainen hyvä kompromissi näiden väliltä tulee löytää. Sepeliä ei missään tapauksessa yhtään.

Asiaa sotkee vielä se, että jokin hiekkalaatu, esim. kivituhka 0-6 ei ole aina täsmälleen samanlaista ominaisuuksiltaan. Siinä on varmasti hiekanjyviä välillä 0 - 6 mm, mutta eri kokojen keskinäiset suhteet saattavat vaihdella runsaasti. Siksi yksi kivituhka 0-6 voi olla hyvinkin paljon erilaista, kuin toinen samalla nimellä myytävä.

Jos jollakulla on parempaa tietoa aiheesta tai muita ideoita, niin ilmoitelkoon.

Jukka Pöyry

PS. Kaikesta huolimatta, jokaisessa finaalissa pelasi kaksi hyvää joukkuetta ja voittajaksi selvisi paremmin pelannut!


Paluu pääsivulle